Missä olit noin 15 vuotta sitten, kun australialaissyntyisen Baz Luhrmannin musikaali Moulin Rouge valloitti elokuvateattereissa ensimmäisen kerran? Ensi viikon tiistaina on taas mahdollista nähdä Hämeenlinnassa Nicole Kidman vastanäyttelijöineen valkokankaalla. Jos filmi on jo entuudestaan tuttu, lienee houkutteleva ajatus palata uudelleen nostalgisiin tunnelmiin.  Kavin aluesarjan näytösliput maksavat vain 5 € ja niitä saa Bio Rexin lipunmyynnistä ja verkkokaupasta.

Alla MH:n esittely elokuvasta. Lauantain Kaupunkiuutisissa elokuvaa esittelee Kino Tavast ry:n hallituksen jäsen Anneli Jussila. Tervetuloa katsomoon kumppanisi tai ystäväsi kanssa.

Australia, Yhdysvallat 2001  Tuotantoyhtiöt: 20th Century Fox, Bazmark. Tuottaja: Martin Brown, Baz Luhrmann, Fred Baron. Ohjaus: Baz Luhrmann. Käsikirjoitus: Baz Luhrmann, Craig Pearce. Kuvaus: Donald McAlpine. Lavastus: Brigitte Broch. Musiikki: Craig Amstrong Leikkaus: Jill Bilcock. Pääosissa: Nicole Kidman (Satine), Ewan McGregor (Cristian), John Leguizamo (Toulouse-Lautrec), Jim Broadbent (Zidler), Richard Roxburgh (Worcesterin herttua). Helsingin ensiesitys: 12.10.2001 Tennispalatsi 1, Kinopalatsi 1, Maxim, Bristol 1. – VET 103031. – K 12 – 3510 m / 128 min

Baz Luhrmannin tavaramerkiksi on muodostunut australialaisohjaajan kyky yhdistellä erilaisia elementtejä ja luoda tunnetuista aineksista jotain täysin uutta ja innostavaa. Luhrmannin Romeo ja Julia (1996) oli William Shakespearen nykyaikainen elokuvasovitus, jossa Montaguesin ja Capuletien perheet jatkavat sukuvihaansa Californian rannikolla. Miekat olivat ohjaajan käsissä vaihtuneet automaattiaseiksi, mutta Shakespearen kuvaama kärsimys ja kieli pysyivät.

Myös elokuvassa Moulin Rouge eri aikakaudet ja tyylit kulkevat päällekkäin. Moulin Rouge on yhdistelmä 40-50-luvun musikaaleja, rock-videoita ja Music Tv:n vaikutteita. Elokuvan tarina sijoittuu 1900-luvun alun taiteilijoiden Pariisiin, jossa soivat 1900-luvun lopun populaarimusiikin klassikot. Tunteet ja mielihalut ilmaistaan musikaalin perinteen mukaisesti laulaen ja tanssien. Montmartren taiteilijakortteleiden asukkaat liikkuvat ja laulavat Elton Johnin, David Bowien, Madonnan, Policen ja Queenin musiikin vietteleminä. Laulavat sadepisarat kohtaavat Ozzy Osbournen.

Elokuvan tyylistä löytyy viittauksia myös varhaisen elokuvan fantasian mestarin, Georges Mélièsin, elokuviin. Pariisin taivaalla nähdään tutunoloinen, juustoinen kuu. Luhrmann itse kuvailee elokuvaansa: ”Moulin Rouge ei ole niinkään musikaali kuin tragikoominen ooppera, vaikka se on rakennettu klassisen musikaalin muotoon”. Elokuvaa voisikin kuvailla 2000-luvun hektiseksi pop-oopperaksi, joka henkii oman aikansa kulttuurin luonnetta. Moulin Rouge on yltäkylläinen elokuva; elokuva suorastaan pursuaa värejä ja tapahtumat vyöryvät eteenpäin vastustomattomasti. Elokuva saattaa jopa aiheuttaa audiovisuaalisen ähkyn, onko mukana sittenkin ehkä jopa liikaa aineksia? Elokuva testaakin omalla tavallaan katsojan kykyä lukea audiovisuaalista tekstiä. Elokuvan estetiikka ja ääniraita joko saavat katsojan humaltumaan tai tekevät pahoinvoivaksi.

moulinrouge2Moulin Rouge –elokuva kuvattiin Australiassa, ohjaajan ja naispääosan esittäjän, Nicole Kidmanin, kotimaassa. Ohjaajan mukaan 97 % elokuvan parissa työskennelleistä oli australialaisia, ja hän väittääkin, että omaleimainen australialainen tarinankerrontatapa näkyy lopputuloksessa. Oman mausteensa elokuvaan tuo myös skotlantilainen miespääosan esittäjä Ewan McGregor ja tietenkin amerikkalainen raha, jolla elokuva on tuotettu.

Vaikka Luhrmannin tyyli on omaperäinen ja kokeileva, elokuvan tarina on tuttu ja turvallinen. Ohjaaja-käsikirjoittaja turvautuu elokuvassaan universaaleihin teemoihin. Pariisiin muuttava köyhä kirjailija Christian (Ewan McGregor) tutustuu Pariisin absintinhöyryisessä yössä taiteilija Henri Toulouse-Lautreciin (John Lequizamo) ja rakastuu kauniiseen kabaree-tähteen ja kurtisaaniin Satineen (Nicole Kidman). Boheemin kirjailijan kilpakosijaksi ilmoittautuu rikas Worcesterin herttua (Richard Roxburgh). Tarinassa käsitelläänkin klassista rahan ja rakkauden välistä vastakkainasettelua. Luonnollisesti myös kuolema nousee näyttämölle mukaan. Elokuva ei siis välttämättä kosketa sanomallaan, koska sen teemat on käsitelty jo niin moneen kertaan. Toisaalta rakkaus aiheena on aina yhtä koskettava ja ajankohtainen.

17.8. MH