Dosentti Jari Sedergren vieraili eilen Hämeenlinnassa luennoimassa kotimaisesta elokuvasta hämeenlinnalaisesta näkökulmasta. Yleisö koki mielenkiintoisia hetkiä vanhojen Hämeenlinnasta kertovien dokumenttielokuvien parissa. Niihin on tallennettu muun muassa maisemia, kirkkoja, tehtaita, tapahtumia, nimilaattoja, työntekoa ja arkielämää jo 1910-luvulta lähtien.
Myös näytelmäelokuvia on kuvattu Hämeenlinnan maisemissa kymmenittäin, esimerkiksi Eija-Elina Bergholmin Marja pieni (1972), Raimo O. Niemen Kissan kuolema (1994) ja Veikko Kerttulan Iso vaalee (1983), Toivo Särkän Kulkurin valssi (1941), Edwin Laineen, Kunnioittaen (1954) ja Aarne Tarkaksen Teerenpeliä (1963).
Hämeenlinnaa kuvaavat vanhimmat dokumentit ovat 1920-luvulta. Kaupungistamme on määrätietoisesti luotu tietynlaista mielikuvaa, johon kuuluvat muun muassa kirkko, tori, Verkatehdas, Karisto ja Aulanko. Tori ja Kaupunginpuisto esiintyivät jo 1920-luvulta peräisin olevassa Sosialidemokraattisen Työläisnuorisoliiton liittojuhlista kertovassa elokuvassa v. 1927. Hämeen linna, joka oli vankilakäytössä 1970-luvulle asti, ei vielä itsenäisyyden alkuaikoina kohonnut Hämeenlinnan symboliksi vaan se oli ennen kaikkea Aulanko ympäristöineen. Elokuvan kautta siitä tuli osa kansallisomaisuutta, dosentti Sedergren kertoi.
Suurin osa filmeihin ikuistetuista maamerkeistä kuten Skogster näkyy edelleen kaupunkikuvassa suhteellisen muuttumattomana. Selostajina vanhoissa dokumenteissa olivat muun muassa legendaariset radioäänet: hämeenlinnalaissyntyinen Palle eli Reino Hirviseppä ja Pekka Tiilikainen.
Ajan henki, filmin tekemisen tarkoitus ja sen tilaajan toiveet vaikuttivat lopputulokseen. Luennoitsijan mukaan esimerkiksi sodan jälkeinen alakulo ja suru näkyvät kaipuuna vanhaan ja vasta 50-luvun loppupuolelta alkaen positiivisuus ja elämänusko saa filmeissä vallan.
Dosentti Sedergrenin mukaan on mielenkiintoista, mitä dokumenttifilmeissä kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta. Dokumentaristitkaan eivät tietenkään ole päässeet kuvaamaan kaikkea haluamaansa.
Sekä dokumentti- että fiktioelokuvien tietoja on tallennettu Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Elonet-tietokantaan. Instituutti kerää jatkuvasti tietoja vanhoista elokuvista, niiden kuvauspaikoista ja avustajista. Hankkeen vastuuhenkilönä toimii Kavissa tutkija Juha Seitajärvi.
Eilisen luennon järjestivät Hämeen kesäyliopisto ja Kino Tavast ry. /UL