Kino Tavastin järjestämässä Kavin aluesarjassa esitetään tänä kevätkautena elokuvia, joissa maisema on tavalla tai toisella keskeinen osa tarinaa. Ranskalaisen Luc Bessonin ohjaama Suuri sininen (Le Grand Bleu) vuodelta 1988 aloittaa sarjan. Se on suuren tuotannon elokuva meren ja sukeltamisen salaperäisestä lumovoimasta. Suuri sininen edustaa ranskalaista Cinéma du lookia, joka on visuaalisesti herkullinen, ”uusbarokkinen” ja usein syrjäytyneisiin päähenkilöihin keskittyvä tyylilaji 1980-luvulta. ”Le Look” hylkäsi ranskalaisen elokuvan perinteisen realismin uuden spektaakkelimaisen ja unenomaisenkin tyylin nimissä. Muita sen merkkipaaluja ovat esimerkiksi Beineix´n Diva (1981) ja Carax´n Pont Neufin rakastavaiset (1991).
Miesten välisestä ystävyydestä
Suuri sininen kattaa kaksi vuosikymmentä kahden elinikäisen ystävyksen Enzo Molinarin (Jean Reno) ja Jacques Mayolin (Jean-Marc Barr) elämästä. Alkujaksossa he ovat lapsia ja joutuvat todistamaan Jacquesin isän kuoleman sukellusonnettomuudessa.
Myöhemmin aikuisena Enzo, vapaasukelluksen maailmanennätyksen haltija, etsii käsiinsä Jacquesin. Jacquesia kaipaa myös yhdysvaltalainen vakuutusyhtiön työntekijä Johana (Roseana Arquette), tavattuaan hänet Perussa. Johana valehtelee työnantajalleen ja pääsee matkalle Sisiliaan, mihin vapaasukelluskilpailu on tuonut Jacquesin ja Enzon.
Miehet kilpailevat näennäisen viattomasti sukelluksessa, mutta kilpailu muuttuu elämän ja kuoleman kysymykseksi. Meren syvyys kiehtoo päähenkilöä Jacquesia lopulta enemmän kuin hänen elämänsä rakkaus Johana Baker. Sukeltaminen on hänelle enemmän kuin päähänpinttymä, se on hänelle elämä.
Suuren sinisen Enzolla ja Jacquesilla on vastineensa todellisuudessa, mutta elokuvaan heidän tarinaansa on muutettu ja dramatisoitu. Ohjaaja Besson, itsekin intohimoinen sukeltaja, esiintyy elokuvassa cameo-roolissa laivan miehistön jäsenenä.
Absurdia draamaa Välimerellä ja Andeilla
Elokuva on suurelta osin kuvattu Välimerellä ja sen vaikuttava mustavalkoinen alkujakso Kreikassa Amorgos-saarella, jonka näkymät ovat tunnistettavia. Välimeren hehkuva valo ja syvyyden tihenevät varjot jäävät elämään katsojan mieleen pitkäksi aikaa. Elokuvassa on ajalleen harvinaista aistillista kauneutta, kuten ranskalainen elokuvahistorioitsija Rémi Lanzoni on todennut. Myös delfiineillä on maaginen roolinsa kerronnassa.
Pieneltä osaltaan Suuri sininen on kuvattu Perun Andeilla, missä Jacques, ”ihmisdelfiini”, osallistui tieteellisiin kokeisiin ihmisen elimistön reaktioista kylmän veden olosuhteissa.
Elokuvassa on ranskalaiselle elokuvalle ominaista absurdin tajua, kuten kohtauksessa jossa päähenkilöt juovat viiniä veden alla tai kantavat delfiiniä pitkin katuja. Jean Reno tyypittelee Enzion lähes koomiseksi hahmoksi, samoin Roseana Arquetten Johana on kuin komedian henkilö likinäköineen ja epävarmoine käytöksineen. Barrin esittämä Jacques puolestaan tuo mieleen olennon toiselta (meri)planeetalta.
Lanzonin mukaan Suuri sininen on yksi 1980-luvun tärkeimpiä kulttielokuvia. Elokuva voitti Ranskan kansallisen elokuva-akatemian palkinnon vuonna 1989. Éric Serran musiikki voitti César-palkinnon samana vuonna.
Amerikkalaisia varten elokuvasta tehtiin versio, jossa loppu on näennäisesti ”onnellinen”. Se ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti kuten alkuperäinen versio, joka pyöri Ranskan teattereissa yli vuoden yhtäjaksoisesti.
Anneli Jussila