Kuukauden pohjoismainen elokuva: Mansikkamaa. Käsikirjoitus ja ohjaus Wictor Ericsson. Ruotsi 2017.
Mansikkarivejä rivien perään. Ollaan Etelä-Ruotsissa, pienellä maalaispaikkakunnalla. Mansikanpoimijoita. Mansikkalaatikkoja. Aurinko ei paista. On pilvikesä.
Poimijoiden kädet halkeilevat. Selkä vihoittelee. Vierastyöläiset korjaavat asuntovaununsa kattoa tilapäisratkaisuin. Palkka maksetaan vasta kuukauden lopussa – jos maksetaan.
Puolalainen viisitoistavuotias Wojtek on päätynyt Ruotsiin mansikanpoimijaksi hyvinvoinnin kelkasta pudonneiden vanhempiensa myötä. Perheen unelmat ja toiveet paremmasta elämästä kohtaavat hyvin toimeentulevien ruotsalaisten voiton tavoittelun ja oman pesän tiukan varjelun. Vierastyöläisten ja ruotsalaisten välille uhkaa kasvaa syvenevä juopa.
Vähäeleisen Wojtekin ja mansikkatilan nirppanokkatyttären Annelien välille rakentuu kuitenkin ystävyyden ja rakkauden side, jonka ilmaisemisessa näyttelijät Stanislaw Cywka ja Nelly Axelsson onnistuvat mieleenjäävästi. Elokuvaa ei ole turhaan verrattu Roy Anderssonin Erääseen rakkaustarinaan. Samalla tavalla kuin siinä – ja ehkä vielä voimakkaammin – Mansikkamaassa on läsnä aitous, vilpittömyys ja luontevuus nuorten rakkaussuhteen kuvauksessa.
Pääpari edustaa tavallisennäköisiä ja -oloisia nuoria, joista filmitähtien glamour on kaukana. Yhteinen piilopaikkakin on autiotalossa, joka on ollut Annelien mummon asuntona. Salaa tapaamisen asetelma on tuttu Romeosta ja Juliasta, mutta 44-vuotias käsikirjoittaja-ohjaaja Wictor Ericsson päätyy toisenlaiseen loppuratkaisuun.
Ohjaajan aiempi työskentely dokumentaristina näkyy Mansikkamaassakin huolellisena olosuhteiden esittelynä. Harmaaseen arkeen ilmaantuva rakkausjuoni limittyy tarkasti piirrettyyn miljöö- ja kulttuurikuvaukseen, joka toimii taustapeilinä nuorten tarinalle.
Puolan kieltä on vaihteeksi mukava kuunnella valkokankaalla. Tuntuu kuin puheessa erottaisi jonkin vain puolan kielelle ominaisen tunteen tai sävyn, jolla vanhempien syvää rakkautta poikaansa kohtaan voi ilmaista paremmin kuin millään muulla kielellä.
Juoni vaatii omat mutkansa ja kärjistyksensä, dramaturgia vertauskuvansa: purkkiin suljetun perhosen tai häkkiiin teljetyn minkin. Mansikka on herkku, josta vierastyöläiset eivät pääse osallisiksi. Epäoikeudenmukaisuuksia ja laittomuuksia ei ehditä ratkaista, mutta selvää on, että lopussa mikään ei ole kuin ennen. Mansikka – mihin kaikkeen se vertautuukin – oli sekä makea että kirpeä./Ulappa
Kuukauden pohjoismainen elokuva: Mansikkamaa. Käsikirjoitus ja ohjaus WIctor Ericsson. Pääosissa Stanislaw Cywka, Julia Kijowska, Nelly Axelsson, Przemyslaw Sadowski. Draama. Ruotsi 2017. Museo Militarian elokuvasali ma 3.9. klo 18. Liput (5 €) tai sarjalippu (20 €) ovelta 17.50 alkaen näytöspäivänä. Keskustelu elokuvan jälkeen. Lisätiedot ja paikan varaus kinotavast.net
Kritiikki julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 1.9.2018