Ruotsalaisohjaaja Ruben Östlund on kuuma nimi. Hänen aiempi elokuvansa Turisti (2014) aiheutti jo orastavaa kuhinaa, ja ohjaajan uusinta elokuvaa osattiin odottaa. Odotus palkittiin elokuvallaThe Square (2017), joka kahmaisi mm. Kultaisen palmun Cannes´n elokuvajuhlilla.
Päähenkilö Christian (Claes Bang) on Tukholmassa vaikuttava nykytaiteen museon johtaja, humaanisti menestynyt keikari, jolla on moderneja ajatuksia taiteesta. Eräänä päivänä Christianin puhelin ja lompakko varastetaan kesken uuden näyttelyn promoamisvaihetta, ja Christian alkaa – varsin omalaatuisesti – soveltaa omankädenoikeutta periäkseen omaisuutensa takaisin.
Samaan aikaan museon uusin näyttely tuo mukanaan julkisuuden ja menestymisen paineita sekä Anne -nimisen journalistin (Kate Moss). Charmikas museojohtaja saa huomata, ettei Anne ole kertakäyttötavaraa, vaan itsetietoinen nainen. Kun Christianin perintätoimet Tukholman lähiöissä punoutuvat mysteerin lailla tulevaan näyttelyyn, ei kaaokselta voida välttyä.
The Square on monitasoinen elokuva. Siitä löytyy poliittista sanomaa sekä kulttuurievolutiivisia pohdintoja. Kamera antaa tilaa visuaaliselle runoudelle, ja tässä suhteessa yhtymäkohtia löytyy vaikkapa Peter Greenawayn elokuvista. Cannes´n lehdistötilaisuudessa Östund korostikin, että jokainen valkokankaalle päätyvä kuva on arvokas itsessään. Jokainen kuva kertoo jotain. Tämä on taitavaa cinematographya, ja näkyy elokuvassa konkreettisesti kauniina visuaalisena otteena.
Elokuva sisältää myös äkkiväärää huumoria. Osansa saavat mainosmiehet, media, aristokraattinen pönötys ja taideylpeily kaikkineen. Vähän harhaan mielestäni mennään kohtauksessa, jossa Touretten syndroomasta kärsivä katsoja laukoo totuuksia taideyleisön joukosta. Jäi vähän halpa maku, kun elokuva muuten osasi pitää hymynsä vinossa.
Taidetta tämä elokuva kuitenkin rakastaa, onhan se itsekin sitä, mitä modernimmalla otteella. Jos siis pidät vaikuttavasta visuaalisuudesta, etkä pelkää juonen taakse piilotettuja merkitystasoja, on The Square sinun elokuvasi. Sen kohtaukset jäävät pyörimään mieleen ja saavat istahtamaan varmasti vielä uudemman kerran tämän kauniin elokuvan äärelle. /Joel Ritala