KINO TAVAST RY - elokuvanystävien yhdistys Hämeenlinnassa

Elokuvat, elokuvakerhot, elokuvakasvatus, elokuvayhteistyö

Kultakuume (31.1. 2017)

The Gold Rush/Kultakuume / GuldfeberUSA 1925 © renewed Charles Chaplin © renewed Roy Export. Tuotantoyhtiö: United Artists. Tuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja, säveltäjä: Charles Chaplin. Ohjaajan kumppani: Charles F. Riesner. Apulaisohjaaja: Henri d’Abbadie d’Arrast. Kuvaus: Rollie Totheroh, Jack Wilson. Tekninen ohjaus (tarkoittaa lähinnä lavastajaa): Charles D. Hall. Avustajina suunnittelussa lisäksi Henry Bergman, Edward Sutherland ja Jim Tully, kaikki ilman krediittiä. Pääosissa: Charles Chaplin (yksinäinen kullanetsijä, ”pikku mies”, Charlie), Mack Swain (Iso Jim McKay), Tom Murray (Musta Larsen), Georgia Hale (Georgia), Betty Morrissey (Betty),  Malcolm Waite (Jack Cameron, ”naisten mies”), Henry Bergman (Hank Curtis), John Rand, Albert Austin, Heinie Conklin, Allan Garcia, Tom Wood (kullanetsijöitä).  ”Location”-filmaus Truckeessa, Kaliforniassa, lähellä Donnerin solaa 8.2. – 28.4.1924. Viimeinen (studio)kohtaus purkitettiin 14.-15.5.1925. Budjetti: $ 923 886,45. Ennakkoesitys Hollywoodissa: 26.6.1925, minkä jälkeen Chaplin vielä hioi elokuvaansa. New Yorkin ensi-ilta: 16.8. 1925. Helsingin ensi-ilta: 18.10.1925 Kaleva ja Kino-Palatsi. USA:n uusintaesitys: 18.4.1942, johon Chaplin oli lisännyt kirjoittamansa ja esittämänsä selostuksen (korvaamaan alkuversion välitekstit) sekä taustamusiikin. Joitakin kohtia oli poistettu ja vastaavasti oli tehty joitakin lisäyksiä, ennen käyttämättömien kohtien joukosta. 72 minuutin mittaisessa versiossa Chaplin käyttää sankaristaan nimitystä ”the little fellow”.  Helsingin uusintaensi-illat: ainakin 7.12.1951 Rea  – 30.11.1962 Capitol, 24.10.1975, maahantuoja: Adams, suom. / ruots. tekstit Marjatta Leskinen, Lilian Enroth – tv-lähetyksiä 7.4.1982 YLE TV1 jne. – vhs-julkaisu: Castle Communications Suomen 1925 tarkastusnumero 13356 – S – uusintatarkastusnumero 1951 VET 34851 – alkuperäinen pituus: 2607 m /24 fps/ 95 min – ääniversio 1942: 1982 m /24 fps/ 72 min – Kevin Brownlown ja David Gillin rekonstruoima mykkäversio 1993 (musiikin sov. Carl Davis): /22 fps/ 96 min

Buster Keatonin Kenraalin (1926) ohella Kultakuume on mykän elokuvan ainoa koominen eepos. ”Kumpikin elokuva sai alkunsa ei ainoastaan yleisestä historiallisesta taustasta vaan erityisistä historian faktoista. Faktat olivat sitä paitsi vihaisia faktoja, karvaita faktoja.” (Walter Kerr). Historiallisen taustan mytologinen laajennus tuli kuin lahjana. Alaskan kultakuumeessa huipentui ja symboloitui luonnonvarojen käyttö ja valloitus.

Walter Kerrin näkökulmaa laajentaen huomataan Kultakuumeen nojaavan kolmeen historian vaiheeseen. Vanhin kerrostuma on Donnerin retkikunnan (the Donner Party) kohtalo vuosien 1846-47 Nevadassa ja Kaliforniassa. 87 pioneerista 47 selvisi hengissä lumen, eristyksen, janon ja nälän kourissa. Mokkasiinien syönti ja kannibalismi olivat eloonjäämisen edellytyksiä. Charles Chaplin oli lukenut C.F. McGlashanin kirjan History of the Donner Party (1879), josta 1922 oli julkaistu uusi painos. Elokuvan ulkokohtaukset filmattiin Truckeessa, lähellä Donnerin järveä ja solaa. (Mainittakoon, että Roman Polanski suunnitteli 1968-69 elokuvaa The Donner Party ja että tapahtumiin viitataan Stanley Kubrickin elokuvassa Hohto, 1980).

Klondyken kultakuume 1898, josta mm. Jack London on Alaskan-kirjoissaan paljon kertonut, oli Chaplinin ilmeisin lähtökohta. Alun perin inspiraatio aiheeseen syntyi Chilkootin solaa ja sen kullanetsijöiden rivistöä esittävästä valokuvasta. Elokuvan ensimmäiset otokset ovat dokumentaarisen tarkkoja reproduktioita vuosisadan lopun valokuvista.

Kultakuumeen valmistumisajankohta tulee ottaa huomioon. Kaksikymmenluvun hysteerinen noususuhdanne, jazz-ajan kiihko ja kurimus kummittelevat jossakin taustalla: teosta voi pitää Erich von Stroheimin Ahneuden (1924) koomisena rinnakkaisesityksenä.

Alaotsakkeensa mukaisesti Kultakuume on ”dramaattinen komedia”. Chaplinin taattua komediaa vakavoittavat eeppinen aihe, karu historiallinen tausta, satiiri ja rakkaustarina. Perusaiheena on nälkä, ruuan nälkä, kullan himo, rakkauden nälkä. Charlien molemmat nerokkaat pantomiimit liittyvät läheisesti ruokaan, syömiseen… Edellisessä numerossa jalkineesta, Charlien oikean jalan kengästä, tehdään syötävää. Jälkimmäisessä elesarjassa ruuasta, sämpylöistä, loihditaan balettitanssijattaren jalat. Elokuvan kauttaaltaan kehämäisessä rakenteessa kohtaukset havaitaan saman aiheen muunnelmiksi.

Chaplinin Alaska rinnastuu Cooperin erämaahan (Nahkasukka-sarja), Melvillen mereen (Moby Dick) ja Mark Twainin Mississippi-virtaan (Huckleberry Finnin seikkailut): ympäristö on eristetty sivilisaation piiristä, barbariaa esiintyy, miesten keskeinen ystävyys (ambivalentteine piirteineen) joutuu koetteille mutta kestää: elokuvan voisi lukea Leslie Fiedlerin silmälasien (Love and Death in the American Novel) lävitse!

Charlie esitellään kuilun reunalla – kannoillaan karhu, jota miekkonen ei edes huomaa. Loppuhuipennuksessa kullanetsijöiden hatara mökki roikkuu narun varassa jyrkänteen reunalla. Harold Lloydin suositut korkeuskammoiset tohellukset saattoivat haastaa Chaplinia antamaan panoksensa pelon komediaan.

– Matti Salo 1988. Lähteitä: Cinema 4:2/Summer 1968, ss. 17-44 (käsikirjoitus); Walter Kerr: The Silent Clowns (1979); Donald W. McCaffrey (Ed.): Focus on Chaplin (1971); David Robinson: Chaplin: His Life and Art (1985); Julian Smith: Chaplin (1984); Stanley J. Solomon: The Film Idea (1972); George R. Stewart: Ordeal by Hunger: The Story of the Donner Party (1936, lis. painos 1960). Tekijätietoa päivitti AA 11.5.2000

%d bloggers like this: