KINO TAVAST RY - elokuvanystävien yhdistys Hämeenlinnassa

Elokuvat, elokuvakerhot, elokuvakasvatus, elokuvayhteistyö, elokuvafestivaali

Prinsessa Mononoke

Princess Mononoke Japan 1997 Dir: Hayao Miyazaki SOURCE CREDIT: 'British Film Institute'

Mononoke hime/Princess Mononoke/Prinsessa Mononoke

 Japani 1997. Tuotantoyhtiöt: Tokuma Shoten Co. / Nippon Television Network Corporation / Dentsu / Studio Ghibli. Tuotannonjohto: Yasuyoshi Tokuma. Tuottaja: Toshio Suzuki. Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki. Kuvaus: Atsushi Okui – Fujicolor – Panavision. Animaatio-ohjaus: Masashi Ando, Kitaro Kosaka, Yoshifumi Kondo. Digitaalinen animaatio: Yoshinori Kanno, Mitsunori Katanuki, Yoshiyuki Momose. Design: Futami Yamamoto, Satoshi Kuroda, Naoki Tanaka. Musiikki: Joe Hisishi. Leikkaus: Takeshi Seyama ja Hayao Miyazaki. Äänitys: Kazuhiro Wakabayashi – Dolby Digital. Äänet: Yoji Matsuda (prinssi Ashitaka), Yuriko Ishida (San – prinsessa Mononoke), Yuko Tanaka (rouva Eboshi), Kaori Kobayashi (Jiko), Masahiko Nishimura (Koroku), Tsunehiko Kamiyo (Gonza), Sumi Shimamoto (Toki), Akihiro Miwa (Moro), Mitsuko Mori (oraakkeli), Hisaya Morishige (Okkoto). Maa-ilmanlevitys: Buena Vista International – 133 min

 

Japanin kaikkien aikojen menestyselokuva Prinsessa Mononoke on rikas anime-taru menneisyyden jumalista, joista ihmiset ottavat mittaa, ja teollisuudesta, joka uhkaa luonnonvoimien tasapainoa. Vaikka taru sijoittuu 1300-luvulle, sen ekologisessa ja feministisessä painotuksessa on modernia resonanssia. Vuonna 1998 Mononoken ohjaajan Hayao Miyazakin (s. 1941 Tokiossa) tuotannon kansainväliset oikeudet hankki Walt Disney Company. Vastoin nykyään suositun länsimaisen animaation trendiä Mononoke ei ole musikaali, eikä sitä ole ensi sijassa tarkoitettu alle teini-ikäisille, vaikka se tuollekin ikäryhmälle sopii. Elokuva on rohkea kokeilu Miyazakilta, jonka varhaisemmissa teoksissa kuten Majo no takkyubin (Kiki’s Delivery Service, 1989), Punainen sika (Kurenai no buta, 1992) ja Näkymätön ystävä (Tonari no Totoro, 1988) oli lempeämpiä ja nuorekkaampia teemoja. Uusi elokuva, jonka tuotto Japanissa ylitti 150 miljoonaa dollaria, ei ole vain terävämmin piirretty, vaan siinä on myös tavattoman kompleksinen ja aikuinen käsikirjoitus.

Taru alkaa Japanin kaukaisessa ja harvaan asutussa pohjolassa. Alkujaksossa nuori prinssi Ashitaka kohtaa uljaassa taistelussa demonijumalan – villisikajättiläisen, jonka ovat nähtävästi riivanneet madonkaltaiset olennot. Prinssin lyötyä pedon kylän oraakkeli rukoilee anteeksiantamusta, mutta peto on jo merkinnyt prinssin kirouksellaan ja tartuttanut tähän kohtalokkaan taudin. Selvänäkijä ilmoittaa, että prinssin on suuntauduttava länteen, jos hän mielii eroon kirouksesta. Matkasta tulee mystinen ja väkivaltainen pyhiinvaellus. Prinssi kohtaa verenhimoisen samurain, turmeltuneen papin ja herttaisia kääpiöitä. Lopulta Ashitaka saapuu suureen metsään ja tutustuu rouva Eboshiin, joka johtaa suurta terästehdasta sen laidalla. Prinssi joutuu useiden ristiriitojen keskipisteeseen. Eboshin klaania uhkaa kilpailijoiden hyökkäys. Suurin kamppailu on kuitenkin se, jonka osapuolina ovat tehdas ja villisikojen, susien ja muiden metsän eläinten heimot, jotka teollisuuden laajeneminen uhkaa murskata alleen. Vuosisatojen ajan metsän asukit ovat pitäneet puoliaan, mutta rouva Eboshilla on salainen ase, joka on muuttanut voimien tasapainon: ruuti. Asetelmia hämärtää entisestään, kun kuvaan tulee mukaan prinsessa Mononoke, joka tunnetaan myös nimellä San. Hän ei ainoastaan kulje susien mukana vaan katsoo myös olevansa yksi heistä. San ei tiedä miten suhtautua nuoreen muukalaiseen. Ja vaikka kukin osapuoli pitää häntä ystävänä ja vihollisena tilanteiden vaihdellessa, Ashitaka pyrkii viime kädessä sovintoon ja haluaa löytää hirvijumalan, joka voi vapauttaa hänet kirouksestaan.

Parhaiden Disney-animaatioiden tapaan Mononoke kehittelee täysipainoisia henkilöhahmoja, hämärtäen live actionin suuntaan kulkevaa rajaa. Eboshi ei ole pahvinukkemainen konna vaan pikemminkin tulevaisuuden voima, joka työllistää yhteiskunnan sopeutumattomia kuten spitaalisia ja ex-prostituoituja ja antaa heille tilaisuuden ihmisarvoiseen työhön. Hän on myös lannistumaton ja peräänantamaton taistellessaan asiansa puolesta. Ekologinen teema tuo mieleen Ghibli-studion aikaisemman teoksen Heisei tanuki gassen pompoko (Pom Poko, 1994), mutta Mononoke on paljon rikkaampi. Se ammentaa maan historiasta ja soveltaa kansantaruston legendoja omaperäiseksi kokonaisuudeksi. Prinsessa Mononokella on romanttisen eepoksen sielu, ja sen värikylläiset sävyt, Joe Hisaishin tyylikäs musiikki ja täysipainoiset henkilöhahmot nostavat sen elokuvan historian tenhoavimpien ja suurenmoisimpien kanvaasien luokkaan.

– Leonard Kladyn mukaan (Variety 2.2.1998) AA 6.11.2001

HAYAO MIYAZAKIN OHJAUKSIA. Rupan sansei (Lupin III, TV-sarja, 1971), Mirai shonen Conan (Future Boy Conan, TV-sarja, 1978), Rupan sansei: Kariosutoro no shiro (Lupin III [suom.] / Lupin III: Castle of Cagliostro, 1979), Kaza no tani no Naushika (Nausicaä of the Valley of the Wind, 1984), Meitantei Holmes (Sherlock Hound, the Detective, 1984), Tenku no shiro Rapyuta (Laputa: Castle in the Sky, 1986), Tonari no Totoro (Näkymätön ystävä / My Neighbor Totoro, 1988), Majo no takkyubin (Kiki’s Delivery Service, 1989), Kurenai no buta (Punainen sika / Crimson Pig, 1992), On Your Mark (musiikkivideo, 1995), Mononoke hime (Princess Mononoke, 1997), Sen to Chihiro no kamikakushi (Sen and the Mysterious Disappearance of Chihiro / Spirited Away, 2001).

%d bloggers like this: