KINO TAVAST RY - elokuvanystävien yhdistys Hämeenlinnassa

Elokuvat, elokuvakerhot, elokuvakasvatus, elokuvayhteistyö, elokuvafestivaali

Matka Intiaan

A Passage to India/Matka Intiaan / Rean till Indien

Iso-Britannia 1984. Tuotantoyhtiöt: Thorn EMI Screen Entertainment, GW Films. Tuottajat: John Heyman, Edward Sands, John Brabourne, Richard Goodwin. Ohjaus ja käsikirjoitus: David Lean – E. M. Forsterin romaaniin (1924) ja Santra Ramin näytelmään. Kuvaus: Ernest Day. Leikkaus: David Lean. Lavastus: Leslie Tomkins, Clifford Robertson, Ram Yedekar, Herbert Westbrook. Pääosissa: Judy Davis (Adela Quested), Victor Banerjee (tri Aziz), Peggy Ashcroft (rva Moore), James Fox (Richard Fielding), Alec Guinness (prof. Godpole), Nigel Havers (Ronny Heaslop), Richard Wilson (Turton), Antonia Pemberton (rva Turton ), Michael Culver (McBryde), Art Malik (Mahmoud Ali), Saeed Jeffrey (Hamidullah), Clive Swift (majuri Callender), Ann Firbank (rva Callender), Roshan Seth (Amritrao), Sandra Hotz (Stella), Rashid Karapiet (Med. Das), H. S. Krishnamurthy (Hassan), Ishaq Bux (Selim), Moti Makan (opas), Mohammed Ashiq (Haq), Phyllis Bose (rva Leslie), Ashok Madanna (Anthony), Z. H. Khan (tri Panna Lal). Helsingin ensiesitys: 30.8.1985 Maxim 1. Maahantuoja: Oy Kinosto Ab. Televisiossa: 26.9.1989 TV3, 10.12. 2004 Yle TV1. VET: 92893 – K12 – 4510 m / 163 min

Ohjaajauransa viimeisessä pitkässä vaiheessa David Lean (1908–1991) oli eräänlainen ”kulttuurispektaakkelin” erikoismies: linja joka ulottui Kwai-joen sillasta (1957) Arabian Lawrencen (1962) ja Tohtori Zhivagon (1966) kautta Ryanin tyttäreen (1970) oli yhdistelmä suurta seikkailua ja intiimiä eetosta, romantiikkaa ja historiallista draamaa, ”yleisöelokuvaa” ja ”taide-elokuvaa”. Ryanin tyttären epäonnistumisen jälkeen Lean ei tehnyt elokuvaa yli kymmeneen vuoteen, kunnes sai viimeisenä työnään tilaisuuden sovittaa elokuvaksi E. M. Forsterin kuuluisan romaanin. Se on englantilaisen kirjallisuuden klassikko, jota on luonnehdittu parhaaksi romaaniksi mitä kukaan ulkomaalainen on Intiasta kirjoittanut. Teos jäi Forsterin viimeiseksi: hän katsoi, ettei päässyt romaanimuodossa enää eteenpäin tai yltänyt sen kautta asioiden ytimeen.

Vaikeassa sovitustyössään Lean on kulkenut keskitietä ja päätynyt moniin kompromisseihin. Väistämättömien tiivistysten ja yksinkertaistusten ohella Lean on kuitenkin osannut pitää silmällä tarinan kuljetuksen imua, keskeisen dramaattisen ristiriidan kaikupohjaa, perinteisen elokuvakerronnan arvostettavia hyveitä. Spektaakkeli ja intiimi kosketus, maisemamaalailu ja puhuvat yksityiskohdat, eksotiikka ja realismi, inhimillinen ja yhteiskunnallinen taso kohtaavat toisensa tasapainoisesti Leanin hahmotuksessa. Jos Matka Intiaan on alkuteoksen väärennös, se on varsin taidokas väärennös.

Tarinan ydintä on ”todellisen Intian” etsintä: miten muutamat englantilaiset sitä yrittävät ja joutuvat vastatusten arvoituksen ja ennen kaikkea oman itsensä kanssa. Kahden englantilaisnaisen kohtaaminen toisen kulttuurin kanssa kehkeytyy dramaattiseksi yhteenotoksi, huipentuu oikeudenkäynniksi ja mielenosoituksiksi. Taustalla vaikuttaa siirtomaahallinnon arki, ylimielisen ja itseriittoisen brittiyhteisön tapa käyttää valtaa ja sulkeutua ennakkoluuloihinsa.

Retki luolille on avainjakso, joka tiivistää englantilaisten kokemuksen sekä vertauskuvallisella että kouriintuntuvalla tavalla: salaperäinen kaiku ja pimeys nostavat naisissa esiin pelon ja tyhjyyden tunteen, joka viime kädessä on heidän oman olemassaolonsa pelkoa ja tyhjyyttä. Ulospäin elämys purkautuu länsimaisen koskemattomuuden ja yksilöllisyyden loukkauksena, syytöksenä joka voidaan käsitellä hallinnollista tietä, hallitsijoiden ehdoilla. Mitä itse asiassa tapahtuu luolassa, jää niin kirjassa kuin elokuvassakin arvoitukseksi. Lean uskaltautuu hieman pitemmälle tulkintaan kuin Forster kehittelemällä pitkin matkaa viitteitä nuoremman naisen seksuaalisesta torjunnasta, patoutumista jotka purkautuvat luolan houreena.

– Sakari Toiviainen (1985, 1991)

%d bloggers like this: