KINO TAVAST RY - elokuvanystävien yhdistys Hämeenlinnassa

Elokuvat, elokuvakerhot, elokuvakasvatus, elokuvayhteistyö, elokuvafestivaali

Talo jalavan varjossa (12.9.2017)

Howards End/ Talo jalavan varjossa / Huset under almen

Iso-Britannia 1991. Tuotantoyhtiöt: Merchant Ivory Productions / Film Four International, Sumitomo, Imagica, Cinema Ten, JSB, Ide. Tuotanto: Ismail Merchant. Ohjaus: James Ivory. Käsikirjoitus: Ruth Prawer Jhabvala – E.M. Forsterin romaani (1910). Kuvaus: Tony Pierce-Roberts. Musiikki: Richard Robbins (es. The English Chamber Orchestra). Kuvaussihteeri: Luciana Arrighi. Leikkaus: Andrew Marcus. Pääosissa: Anthony Hopkins (Henry Wilcox), Vanessa Redgrave (Ruth Wilcox), Helena Bonham Carter (Helen Schlegel), Emma Thompson (Margaret Schlegel), James Wilby (Charles Wilcox), Samuel West (Leonard Bast), Prunella Scales (Juley-täti), Jemma Redgrave (Evie Wilcox), Nicola Duffett (Jacky Bast), Susie Lindeman (Dolly Wilcox), Adrian Ross Magenty (Tibby Schlegel), Barbara Hicks (Neiti Avery), Joseph Bennett (Paul Wilcox), Jo Kendall (Annie), Marc Peyton (Percy Cahill), Peter Cellier (Eversti Fussell), Mary Nash (Pianisti), Ian Latimer (Asemapäällikkö). – Kesto: 142 min.

E.M. Forster (1879–1970) julkaisi kuusi romaania, joista jo viisi on filmattu ja joista kolmen takana on ollut kaksikko James Ivory & Ismail Merchant: Hotelli Firenzessä (1985) ja Maurice (1987) ovat saaneet seurakseen Talon jalavan varjossa, jonka Forster edellisten tapaan kirjoitti vuosisadan alkupuolella. Se ilmestyi kuningas Edward VII:n kuolinvuonna 1910 ja on Forsterille ominaiseen tapaan rönsyilevä ja temaattisesti moniaineksinen, mutta sitä sävyttää paitsi syvällinen yhteiskunta- ja kulttuurikritiikki myös intohimoinen rakkaus englantilaista perusmaisemaa ja maaseutua kohtaan.

Talo jalavan varjossa kertoo edwardiaanisessa Lontoossa asuvista varakkaista Schlegelin sisaruksista, joiden kohtalot kietoutuvat siirtomaista rikkautensa haalineen Wilcoxin ylhäisöperheen hajoamiseen. Margaret avioituu Wilcoxin suvun omaisuutta hallitsevan, leskeksi jääneen päämiehen kanssa, kun taas rakkaudessa pettynyt Helen poimii suojatikseen sattumalta kohtaamansa rutiköyhän kirjurin. Tämä herättää vastustusta sisarusten uusissa sukulaisissa, jotka eivät suvaitse tasaveroisia kontakteja alempiin sosiaaliryhmiin. Yläluokan piittaamattomuus heitteille ajetuista ihmisistä saa Helenin kapinoimaan viktoriaanisten säätynormien suvaitsemattomuutta vastaan niin ehdottomasti, että se avaa myös Margaretin silmät oman avioliittonsa valheellisille kulisseille.

Toisin määritellen Talo jalavan varjossa on kahden kulttuurin ja yhteiskuntaluokan väliin jäävien ihmisten tragedia. Toki elokuva kertoo paljosta muustakin, kuten sisarussuhteista, avioliitoista ja perheistä, mutta syvimmältään se kertoo taloista, omistamisesta ja onnen häilyvyydestä. Talo jalavan varjossa tarjoaa kiinnostavan läpileikkauksen ensimmäistä maailmansotaa enteilevästä hillitystä kaaoksesta. Siinä kosketellaan talouslamaa, keinottelua, kärjistyneitä luokkaristiriitoja sekä omaisuudensiirtoja aivan nykyaikaisin, thatcherismiin viittaavin kaikupohjin, samalla kun se muistaa korostaa naisnäkökulmaansa uuden naispolven vapaushaaveiden ja tietoisuuden kasvun myötä.

Tällainen elokuva elää ihmiskuvien varassa ja Ivory pystyykin valaisemaan jokaista keskeistä henkilöä eri puolilta, paljastaen sulokkaista nuorista naisista itsepäisyyttä ja vastuuttomuutta, vapaamielisestä älyköstä loputonta sovittelunhalua, kovasta liikemiehestä väsymystä – ja kaikki nämä asiat tarinan kannalta juuri oikeissa, ratkaisevissa vaiheissa. Forsterin maailmassa asiat tapahtuvat ihmisten luonteiden, kasvatuksen ja moraalikäsitysten painolla, ja sen mukaan loistokkaasti elokuva on myös kautta linjan näytelty.

– Helena Yläsen (1992), Tapani Maskulan (1992) ja Pertti Lumirakeen (1992) mukaan

%d bloggers like this: