Kino Tavast

Elokuvat, elokuvakulttuuri, elokuvakasvatus, elokuvafestivaali, elokuvakilpailu, elokuvakurssit ja leirit, elokuvayhteistyö Hämeenlinnassa

Ohjaus

Elokuvamestarin osaamismerkin ohjaustehtävä:

Pari- tai pienryhmätehtävä

Tehtävä O1:

TUTUSTU OBJEKTIIVISEEN JA SUBJEKTIIVISEEN KERRONTATAPAAN ja KUVAa sama kohtaus MOLEMMILLA Tavoilla. ETENE OHJEIDEN MUKAAN. TUTUSTU myös ALLA OLEVAAN OHJEISTUKSEEn ja esimerkkiin.



1) KOHTAUKSEN VALITSEMINEN

Valitse arkinen ja lyhyt tapahtuma tai tilanne (=kohtaus), jonka pystyt helposti toistamaan kameralle. Halutessasi voit valita lyhyen kohtauksen myös jostakin elokuvasta.



2) KOHTAUKSEN PURKAMINEN

Pohdi valitsemaasi kohtausta ja sen juonta elokuvallisesti.

Miten kohtaus alkaa?
mitä tiedät hahmosta, olosuhteista ja tilanteesta?
Mikä sysää tapahtumaketjun liikkeelle?
Mitä kohtauksessa tavoitellaan?
Mitä esteitä on ja mitä täytyy tapahtua, jotta niistä selvitään?
Miten kohtaus kasvaa ja huipentuu?
Miten kaikki lopulta ratkeaa?

Tehtävän seuraavan osion helpottamiseksi voit kirjoittaa kohtauksen.



3) KOHTAUKSEN KUVAAMINEN 

Kuvaa kohtauksesta kaksi erilaista videota, SUJektiivinen ja objektiivinen, mutta pidä videot toiminnaltaan samanlaisina.

PYYDÄ Ystävää näyttelemään tai toteutta kuvaus itsekseksesi, lemmikkisi tai jonkin objektin kanssa.

Videot voi hyvin toteuttaa kännykkäkameralla.



LISÄOHJEISTUSTA

Lähesty tehtävää ohjaajan näkökulmasta JA MIETI, minkälaisin keinoin voit kaksi eri versiota toteuttaa. Mieti mikä on erilaisten lopputuloksien saavuttamisen kannalta tärkeää ja huomionarvoista niin kuvauksen, leikkauksen kuin äänen osalta.

TEe OHJAAJANA taiteellisia valintoja, jotka vievät katsojan lähemmäs henkilöhahmoa ja tämän kokemusta (subjektiivinen) tai pitävät tämän etäämmällä ja tapahtumia tarkailevammassa roolissa (objektiivinen).

Oikeita vastauksia ei ole. Käytä mielikuvitusta ja ole luova tavoitellessasi erilaisia lähestymistapoja saman kohtauksen kuvaamiseen.

Videot voi toteuttaa yhdellä otolla tai käyttää Leikkausta.

Objektiivinen ja subjektiivinen kerrontatapa

Elokuvataidetta pidetään usein hyvinkin subjektiivisena taidemuotona, joka nojaa elokuvaohjaajan taiteilijana tekemään tulkintaan tarinasta ja sen aiheista, teemoista ja tapahtumista. Tarkemmin tarkasteltuna elokuvia voidaan jakaa myös enemmän objektiivisiin ja enemmän subjektiivisiin kokonaisuuksiin, joissa kerronta, kamerakulmat ja muut taiteelliset valinnat vaikuttavat siihen miltä elokuva näyttää, tuntuu ja kuulostaa lopulta myös katsojasta.

Objektiivinen perspektiivi

Elokuvassa objektiivisella perspektiivillä tarkoitetaan lähestymistapaa, jossa tarinankerrontaa, kohtauksia ja kuvia tarkastellaan tirkistelynomaisesti ns. kaikkitietävästä perspektiivistä. Tapahtumia seurataan ikään kuin viattomana ja sivusta seuraavana tahona, jolla ei ole tarinassa osaa tapahtumien kulkuun. Tapahtumien kulkuun ei varsinaisesti oteta kantaa tai niiden sisällölle anneta painoarvoa.

Subjektiivinen perspektiivi

Subjektiivisella perspektiivillä elokuva ja sen kohtaukset sidotaan jonkin yksittäisen  hahmon (usein päähenkilö, voi olla useampiakin) henkiseen ja tunteelliseen kokemukseen tapahtumista. Tapahtumien hengessä ollaan läsnä valitun henkilöhahmon kokemuksien kautta, jolloin hän näyttäytyy kyseisen elokuvan esittelemän maailmaan keskipisteenä.

Miten halutun lähestymistavan voi saavuttaa?

Elokuvan objektiiviiseen tai subjektiivisen perspektiivin saavuttamiseen voi vaikuttaa mm. seuraavin keinoin:

  • Kuvaustyyli (esim. kuvaaminen käsivaralla vs. kuvausjalalla)
  • Kamerakulmat ja – liikkeet (esim. seuraileva lähikuva vs. staattinen yleiskuva)
  • Leikkaus (esim. erikoislähikuvissa asian pointtaaminen vs. pitkäkestoinen yleiskuva)
  • Värit ja valo (esim. hahmoa häikäisevä aurinko vs. aurinkoinen päivä)
  • Äänimaailma (hahmon kokemusta alleviivaavaa vs. yleisääntä tapahtumapaikasta)

Lyhyt esimerkki


Kohtauksessa perheenisä saapuu kotiin. Ulkovaatteiden riisumisen jälkeen hän kävelee tervehtimään lapsiaan. Matkalla lastensa luo hän astuu legojen päälle satuttaen itsensä. Hammasta purren hän ottaa vastaan ryntäävät lapset syleilyyn ja unohtaa kivun.

Objektiivisessa versiossa voimme alkuun olla maatasossa paljastaen lattialla makaavat legot ja kuullen lasten leikkiääniä taustalla. Eteisen oven avautuessa leikkaamme puolikuvaan, jossa näemme isän toiminnot. Isän lähtiessä lapsiaan kohti seuraamme hänen kulkuaan laajemmassa puolikuvassa tämän takana, jonka päätteeksi hän astuu legojen päälle lasten jo juostessa kohti. Lapsiaan syleillessä leikkaamme isän etupuolelle nähden tilanteen helpottamisen ja lattialla lojuvat legot. 

Subjektiivisessa versiossa voidaan isän saapuessa kotiin leikata laajemmasta kuvasta tiiviimpään korostaen tämän halua tervehtiä lapsiaan. Lapsista voidaan näyttää POV-kuva (point-of-view) korostaaksemme sitä mitä hän katsoo. Isän lähtiessä liikkeelle, näytetään lattialla makaavat legot ja isän astuminen erikoislähikuvassa, jonka jälkeen leikkaamme isän reaktiota ilmentävään puolikuvaan äänitehosteiden saattelemana. Lasten rynnätessä isän syliin leikkaamme lähikuvaan, jonka keskiössä näemme isän onnen. Lopuksi voimme leikata vielä isän etupuolelle laajempaan kuvaan ja näyttää hänet sekä lapset halaamassa toisiaan korostaaksemme isän onnea.

Kertaa kuvakoot.

Yhteenveto

Objektiivisella ja subjektiivisella lähestymistavoilla toteutetuissa elokuvissa voi olla huomattavia eroja. Selkeän rajan vetäminen lähestymistapojen välille on hyvinkin vaikeaa. Joskus elokuvassa voidaan yhden kohtauksenkin sisälläkin käyttää niin objektiivista kuin subjektiviista perspektiiviä osana tarinankerrontaa.

Esimerkkielokuvia

Objektiivisia esimerkkielokuvia
Subjektiivisia esimerkkielokuvia

Lähetä ratkaisusi.

KATSO Videoiden lähettämisohje.
Palaa tehtävien pääsivulle.
%d bloggaajaa tykkää tästä: