Lost in Translation. Ohjaus ja käsikirjoitus Sofia Coppola, 2003, USA. Näyttelijät Bill Murray, Scarlett Johansson. Kesto 105 minuuttia. K 12. 

Sofia Coppola on harvinaisuus elokuvaohjaajien joukossa, ensinnäkin nainen – tunnettujen ohjaajien joukossa siis erikoistapaus -, mutta myös kaupallisuuden jumalia kumartamaton oman tiensä kulkija, taitava elokuvantekijä ja ihmissielun luotaaja. Lost in Translation nousee epäilemättä yhdeksi hänen parhaimmista töistään.

Tämä elokuvakin on epätavallinen – siinä ei ole suurta draamaa, ei väkivaltaa, ei selkää juonta, eikä myöskään ”seksiä” mitä katsojat totuttujen elokuvakoodien mukaisesti odottaisivat. Elokuva on komedia, mutta ei tavanomaisessa mielessä, vaikka se on oudolla tavalla hauska, samalla kun sen pohjavire on surumielinen ja melkein meditoiva.

Kaksi yksinäistä sydäntä, Bob ja Charlotte – molemmat tahoillaan avioliitossa – kohtaa hotellissa, unettomina, toisella puolella maailmaa. Kolmas keskeinen ”henkilö” on oikeastaan Tokio, kryptinen, vieras suurkaupunki, melkein kuin eri planeetalta, näyttämö jota voi lukea metaforana päähenkilöiden sisäisestä eksymisestä.

Bill Murrayn roolisuoritus kannattelee koko elokuvaa. On sanottu, että Murray ei roolissaan näyttele vaan pikemminkin vain puhtaasti on olemassa, tilanteissa jotka Sofia Coppola luo hänelle. Coppolan käsikirjoitus ja Murrayn näyttelytyö kohtaavat täydellisesti. Murrayn läsnäolo on herpaantumattoman hallittua pienintä yksityiskohtaa myöten, mutta ei koomikko Bill Murrayn, vaan Bob Harrisin, hahmon joksi Murray muuntautuu.

Coppolan ohjauksen yksi ilmeinen vahvuus on siinä, että hänen henkilöhahmonsa ja näiden toiminta on äärimmäisen uskottavaa. Tässä Lost in Translation poikkeaa elokuvan valtavirrasta. Nämä hahmot eivät kiirehdi, eivät toimi odotusten mukaisesti, eivät tarjoa vastauksia. Kysymys on empatian ja ystävyyden tunteiden hitaasta kehittymistä niin kuin elämässä voi pikkuhiljaa tapahtua, ilman tarinaa, ilman alkua, keskikohtaa ja loppua.

Lost in Translation kunnioittaa katsojaa, elokuva ei pureskele tilanteita valmiiksi eikä lankea halpoihin, helppoihin ratkaisuihin. Mutta tämä syystäkin kriitikoiden ylistämä elokuva palkitsee katsojan vihjeittensä rikkaudella, herkkyydellään ja lähes maagisella tunnelmallaan. /AJ

Teksti julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 20.2.2016