Valentin Vaala, Vaimoke (1936). 89 min. Rooleissa: Ansa Ikonen, Tauno Palo, Uuno Laakso.
Vaimokkeesta tuli ilmiö niin Hilja Valtosen hulvattomana romaanina vuodelta 1933 kuin Valentin Vaalan menestyselokuvana kolme vuotta myöhemmin. Ilmiötä taustoittaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt uudenlainen naistyyppi, ”flapper”. Tämä aktiivinen nuori nainen leikkasi lyhyeksi tukkansa ja hameenhelmansa, luopui korsetista, hyppäsi autonrattiin, kuunteli jazzia ja tanssi aamuyöhön, joi ja tupakoi, suhtautui rennosti seksiin ja kävi töissä kodin ulkopuolella. Flapperin nousukautta oli vapaamielinen 1920-luku, mutta elokuvien ns. screwball-komedioissa hahmo loisti 1930-luvulla.
Vaimokkeen päähenkilö Kirsti on ilmeinen flapperin suomalaisversio. Raikkaudessaan aikaa kestänyt elokuva teki Ansa Ikosesta ja hämeenlinnalaissyntyisestä Tauno Palosta johtavan tähtiparin. Vaimoketta on sanottu parhaaksi Ansa ja Tauno -elokuvaksi. Tunnelataus pääparin välillä toimii, ja mukana on keskeisiä screwball-komedioiden aineksia, kuten naisen aktiivinen rooli ja sukupuolten taistelu, jossa miehen uskottavuus haastetaan. Kirsti on elokuvan juonta kuljettava hahmo, joka pudottelee valon nopeudella nenäkkäitä ja yllättäviäkin kommenttejaan. Nokkelan sanailun ja farssimaisten käänteiden takana väreilee eroottinen jännite, sekin lajityypille ominainen piirre.
Avioliittoinstituution pyhyys saa elokuvassa kyytiä ja sisäisen flapper-hahmonsa löytää vapautuneesti näyttelevä Ansa Ikonen. Kärsivien, alistuvien naisroolien rinnalla elokuvan Kirsti on kuin raikas tuulahdus ja varhainen modernin naisen hahmo – itsenäinen, ajatteleva yksilö, joka osaa nauraa myös itselleen ja antaa piutpaut sovinnaissäännöille. Ja kuitenkin: aito rakkaus voittaa ovelimmatkin laskelmoinnit, vedonlyönnit ja kostosuunnitelmat.
Myös Vaimokkeen kuvaus paikoin viistoine kuvakulmineen on hauskasti moderni. Historiallisestikin elokuva on kiinnostava – hääsaattueen muodostavat hevoset ja reet perässään 1930-luvun autot, ja tuulettautumaan lähdetään minnepä muualle kuin iloiseen Viipuriin, missä elokuvan loppuratkaisu huipentuu uudenvuoden yönä./AJ
Julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 25.2.2017