Maisemallisten Kavi-elokuvien sarja jatkuu Australian puoliaavikon paahteisissa näkymissä ja ylikiehuvien tunteiden parissa.
Holy Smoke! Pyhässä pilvessä on uusseelantilaisen Jane Campionin neljäs pitkä elokuva, jonka käsikirjoitusta laatimassa oli myös hänen sisarensa Anne Campion. Elokuva valmistui vuonna 1999, kuusi vuotta ylistetyn Pianon jälkeen ja siinä jo suurta tunnustusta saanut ohjaaja on irrotellut täysillä, välittämättä olla poliittisesti korrekti mihinkään suuntaan.
Holy Smoke! (huutomerkki kuuluu ilmeisen tarkoituksella alkuperäiseen elokuvanimeen) käsittelee mustalla huumorilla uskonnolliseen kulttiin hurahtamista ja yrityksiä parantaa hurahtanut. Kate Winslet esittää hindukultin ”uhria” nuorta Ruth Barronia, jonka vanhemmat juonivat arveluttavalla valheella kotiin Intiasta ja järjestävät hänelle ”parantajaksi” machoilevan J.P.Waterisin (Harvey Keitel).
Näyttämöitä on kolme: alun psykedeelisistä hallusinaationäyistä Intiassa liikutaan Sydneyn esikaupunkialueen porvarilliseen maailmaan, siististi leikattujen nurmikkojen ja kuutiomaisten talojen puristuksiin. Vanhemmat lähettävät Ruthin J.P.Watersin hoiviin, aivopestäväksi mökissä Australian ”bushlandissä”, keskellä ei mitään. Ollaan jumissa autiomaassa, missä lopullinen taistelu käydään.
Tyttären uskonnolliseen elämään puuttuminen sysää liikkeelle tapahtumasarjan, johon elokuvan loppuosa keskittyy. Ruth pakotetaan ”hoitoon” suorastaan väkivallalla, ja lähtökohta on jo sen takia tasapainoton. Alkaa keskinäisen vallankäytön kehä – Ruth nujertuu aluksi, mutta löytää pian aseensa taistelussa: seksin. Tarinan vallanpitäjä vaihtuu. Machomies joutuu outoihin, alentaviinkin rituaaleihin, joita ohjaa uhri. Kumpikin osapuoli joutuu huomaamaan miten hukassa oma itsetuntemus on. Naamiot riisutaan, roolit sekoavat ja egot joutuvat kolhituiksi. Näissä kohtaamisissa voidaan nähdä täysimittainen sukupuolten sota, mutta onko se sitä vain pintatasolla?
Winslet ja Keitel tekevät varsinkin elokuvan loppupuolella hurjat roolisuoritukset, pelkäämättä liukumista epämukavuusalueelle, minne he joutuvat sekä roolihahmoina että tunnettuina näyttelijöinä. Valinnat ovat hyviä; nämä näyttelijät eivät vaali tähteyttään vaan suostuvat rypemään roolihahmojensa mielenmaisemien pohjamudissa.
Elokuvan aihe on harvinainen ja outo, ja Holy Smoke! kulkee alusta loppuun omia teitään, toiseen suuntaan kuin mainstream-elokuvat. Teemat viedään myös todella pitkälle, ennennäkemättömästi. Loppupuolta on kritisoitu siitä, että se ei enää naurata niin kuin komediallinen alkupuoli vaan lähinnä hämmentää – mutta mitä ilmeisimmin tämä onkin ohjaaja Campionin ajatus. Vallankäytön kärjistyessä ja raadollistuessa vitsit ovat vähissä. Komedia kääntyy tragediaksi. Asiat ja ilmiöt lomittuvat ja vaihtuvat toisikseen. Ruth ja J.P. edustavat useita erilaisia vastakohtaisuuksia, jotka voivat vaihtaa paikkaansa: tunne ja järki, mystiikka ja rationalismi, perinteinen miehen ja naisen rooli, vallanpitäjä ja vallassa pidetty. Campion onnistuu elokuvan syvemmällä tasolla osoittamaan nämä jakolinjat keinotekoisiksi.
Kuvaaja Dion Beebe tekee erinomaista työtä, hänen kuvissaan hehkuu aistillinen valo joka läpäisee koko elokuvan. Hienon kuvauksen kautta elokuvan eri ainekset liittyvät yhteen ja saavat hullun voimansa maiseman punertavasta autiudesta ja kuumuudesta, joka on taustana miehen ja naisen kohtaamiselle kaukana sivilisaatiosta. /Anneli Jussila
Kavin aluesarja: Jane Campion, Holy Smoke – Pyhässä pilvessä (Australia 1999) Bio Rex 6.2. klo 18. K16.
Katso myös