James Ivoryn elokuva Room with a View (Hotelli Firenzessä) valmistui vuonna 1985 ja siitä tuli välittömästi kriitikkojen ja yleisön rakastama moderni klassikko. Samanniminen E. M. Forsterin romaani ilmestyi jo vuonna 1908, vastarakastuneen Forsterin piikikkäänä puheenvuorona brittiläisestä mentaliteetista.
Ivoryn elokuva nostaa oivaltavasti esiin tarinan keskeiset henkilöhahmot ja tapahtumat. Kyseessä lienee yksi hienoimmista ja tarkimmista romaanin pohjalta koskaan käsikirjoitetuista elokuvista, loistavaa työtä Ruth Prawer Jhabvalalta, joka oli Ivoryn luottokäsikirjoittaja kymmenien vuosien ajan. Tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittajakolmikko Merchant – Ivory – Prawer-Jhabvala loivat ennätyksellisen pitkän yhteistyönsä aikana lukuisia hienoja elokuvia.
Elokuvan tarinan sanoma on on häpeilemättömän romanttinen ja ajaton. Perustarina onkin yksinkertainen: nuori Lucy Honeychurch matkustaa esiliinanaan vanhempi serkkunsa ja herää suojauksista huolimatta rakkauteen. Hän oppii vähitellen tunnistamaan tunteensa yli luokkarajojen ja sovinnaisten brittitapojen. Koko tapahtumasarja liittyy tähän asteittaiseen heräämiseen – erääseen suudelmaan, epäröintiin, vastustukseen, valheisiin, itsepetokseen ja lopulta totuuden paljastumiseen myös Lucylle itselleen. Tarinan motoksi nousee italialainen sanonta ”Älä taistele kevättä vastaan”.
Elokuvassa on myös toinen motto, joka on kirjoitettu kaappiin Emersonien vuokraamassa huvilassa Englannissa: Henry Thoreaun aforismi ”Kaikki toimet jotka edellyttävät uusia vaatteita ovat epäilyttäviä”. Nämä kaksi mottolausetta kiteyttävät itse asiassa Forsterin pääteemat – aitojen tunteiden ja rakkauden puolustuksen teeskentelyä vastaan; tämä pätee suurelta osin myös hänen myöhempään tuotantoonsa.
Italiasta Englantiin ja takaisin
Kaikki alkaa Italiasta, minne nuoret britit lähetettiin ”sivistymään”, mutta useimmiten tämä tarkoitti vetäytymistä Baedeker-opaskirjojen taakse, imperiumuskoon ja ylimielisyyteen. Tässä tarinassa käy toisin. Nuori George Emerson (joka työskentelee rautateillä) rikkoo maaseuturetkellä lasisen seinän ja suutelee ”paremman perheen” Lucyä kukkivalla niityllä. Italia samoin kuin Firenze kantavat kevään lailla metaforista merkitystä intohimon ja tunteiden sallimisesta. George on hiljainen mies, mutta hän on tunteissaan aito. Hän avaa Lucylle paitsi näköalan Firenzeen myös näköalan elämään.
Forster ja Ivory ovat erinomaisia kuvatessaan tukahdutettuja tunteita, kuivan hillittyä säädyllisyyskulttuuria ja sen alla kuplivia intohimoja. Missään vaiheessa ei kuitenkaan kuvata erotiikkaa, ei edes suudelmien kohdalla. Ollaan varhaisemmalla tasolla, purkamassa rakastumisen esteitä, joita viktoriaaninen aika oli kasannut monella tavoin sukupuolten ja luokkien välille.
Tarinan päähenkilö on näennäisesti Lucy, jonka kohdalta tapahtumat kuvataan. Näkökulma on kuitenkin sekä kirjassa että elokuvassa vahvasti kaikkitietävä, eikä Lucy ole tarinan minähahmo, sellaista ei olekaan. Tosiasiassa päähenkilö on yhtä lailla George Emerson (jonka esikuvana toimi Forsterin ensirakkaus Hugh Meredith, jolle kirja on omistettu). Georgella on elokuvassa kaksi pitkähköä puheenvuoroa, muuten hän on lähes vaiti. Hän kuitenkin edustaa – isänsä tukemana – rakkauden ja sydämen ääntä, Forsterin tarinan varsinaista ideaa.
Elokuvan loppuosa tapahtuu Englannin maaseudulla, cottageiden ja metsään kätkeytyvä ”pyhän lammen” tienoilla. Ivory on tavoittanut suvereenisti paikkojen ja maiseman hengen samalla kun on luonut herkulliset puitteet englantilaisten huippunäyttelijöiden ihailtavan sisäistyneelle tyylittelylle.
Elokuvaan on kerääntynyt upea kaarti näyttelijälegendoja: Maggie Smith, Judy Dench ja Daniel Day-Lewis. Lucyä esittää uskottavasti nuori Helena Bonham Carter ja Georgea Julian Sands. Daniel Day-Lewisin luoma Cecil-hahmo (Lucyn kihlattu) on mestariteos, jonkin verran kärjistetympi kuin Forsterin luomus. Georgen isänä on luottonäyttelijä Denholm Elliot.
Elokuva oli ehdokkaana kahdeksassa Oscar-kategoriassa ja voitti niistä kolme. Se on saanut myös lukuisia muita palkintoja. /Anneli Jussila