Harvoin näkee tunneilmaisultaan ja tarinankerronnaltaan niin intensiivistä kotimaista elokuvaa kuin Aino Sunin ohjaama ja käsikirjoittama Sydänpeto. Kun vielä ottaa huomioon, että se on Sunin ensimmäinen pitkä elokuva ja pääosaa esittävän Elsi Sloanin ensimmäinen elokuvarooli samana vuonna pyörineen tv-sarjan jälkeen, toivoo vilpittömästi kummallekin loistavaa tulevaisuutta elokuvan parissa. Sydänpeto kisasi myös parhaan elokuvan Jussi-palkinnosta mutta hävisi paljon sovinnaisemmalle Tytöt tytöt tytöt -tuotannolle, vaikka olisi kyllä ehdottomasti pystin ansainnut.
Visuaalisesti Sydänpeto on huikean hienoa, neonvaloissa hehkuvaa musiikkivideoestetiikkaa tihkuvaa oivaltavaa kuvausta, jossa valon, valaisun ja värimaailman vaihtelut kuljettavat tarinan tunnelmaa äärimmäisyydestä toiseen. Ja hyvin pitkälti äärimmäisyyksistä ja vastakohtaisuuksista on myös itse tarinassa kyse. Sloanin esittämä, omiin maailmoihinsa vetäytyvä ja läpimurrosta unelmoiva sympaattinen räppäri Elina saa tarinan edetessä psykopaattisia piirteitä, samoin hänen ihastuksensa, tanssijan urasta haaveileva tunnollinen ballerina Sofia (Carmen Kassovitz, joka sivumennen sanoen on ohjaaja-näyttelijä Mathieu Kassovitzin tytär) on hänkin aivan jotain muuta kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.
Tarina sijoittuu Ranskaan, ja alkuasetelma on perin tuttu. Äiti muuttaa uuden miehensä luo asumaan teini-ikäinen Elina mukanaan. Elina ei tietenkään tahdo sopeutua. Uudella miehellä on hänelläkin teini-ikäinen tytär, Sofia. Luonteeltaan erilaisia sisarpuolia yhdistää musiikki, ja he ystävystyvät. Siihen tavanomaisuus kuitenkin päättyy, sillä ystävyys muuttuu ihastukseksi mutta taantuu ensihuuman jälkeen julmaksi henkiseksi sotatilaksi, jossa rakkaus, toisen ihmisen kaipuu ja narsistinen manipulointi sulautuvat hallitsemattomaksi luonnonvoimaksi joka sattuu ja satuttaa – ja herättää silti saman aikaisesti sääliä ja myötätuntoa. Se, mikä alkaa ihmissuhdedraamana, päättyy psykologisena trillerinä joka pitää otteessaan loppuun asti.
Niin, ja sitten vielä se musiikki: Sloan itse on näyttelijän työn ohella muusikko, mikä myös näkyy hänen roolityössään. Elokuvan musiikin on säveltänyt Jean-Benoît Dunckel, joka on tullut tunnetuksi elektronisesta musiikistaan ja Air-duostaan. Dunckelin musiikki yhdessä Kerttu Hakkaraisen kuvauksen kanssa muodostavat täydellisen symbioosin, joka jää verkko- ja rumpukalvoille väreilemään vielä pitkäksi aikaa lopputekstien jälkeen. Musiikista ja kuvauksesta Sydänpeto sentään sai ansaitsemansa tunnustuksen Jussi-patsaan muodossa. Omasta mielestäni kiistatta kiinnostavin vuoden 2022 kotimainen elokuva. /Timo Miettinen
Aino Suni, Sydänpeto (Suomi/Ranska/Saksa 2022) ti 12.12. klo 18.00 BioRex, sali 3 (Paasikiventie 2). 102 min. K16. Liput 13 € Kino Tavastin verkkokaupasta https://kinotavast.tapahtumiin.fi tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen. Näytös alkaa lyhyen alustuksen jälkeen klo 18.05, ja näytöksen päätyttyä on mahdollisuus jäädä saaliin keskustelemaan katsomiskokemuksesta ja elokuvan teemoista (aikaa varattu noin puoli tuntia).
Verkkokaupasta voi ostaa myös Kino Tavastin oman kalenterin vuodelle 2024 – teemana ”Hämeenlinnalaista elokuvaosaamista”!