Ennen maailmanluokan tähtiohjaajakaartiin nousuaan ja spektaakkelipöhöön sairastumistaan Christopher Nolan ehti ohjata kaksi oikeasti omaperäistä ja kiinnostavaa kokoillan elokuvaa: esikoistuotantonsa Following sekä kerronnallisesti samaa linjaa jatkaneen Mementon. Samalla hän tuli luoneeksi tavaramerkikseen muotoutuneen, lineaarisella aikakäsityksellä leikittelevän tyylin kuljettaa tarinaa eteenpäin – tai jos tarkkoja ollaan, myös taaksepäin! Rikottu kronologia ei silti tietenkään ole Nolanin keksintö, hän on toki Godardinsa ja Tarantinonsa tarkkaan katsonut, mutta niin suvereenisti hän tekniikkansa hallitsee, ettei sitä voi kuin ihailla. Pienellä rahalla indie-tuotantona toteutettu Following on myös mainio esimerkki siitä, ettei visuaalisesti toimivan ja kekseliään elokuvan tekemiseen tarvita miljoonabudjettia. Luovuutta ja tuoretta ajattelua tosin senkin edestä.

Following on kuvattu vallitsevassa valossa 16 mm:n mustavalkofilmille, mikä tuo elokuvaan dokumentaarista rosoa ja vanhojen film noir -klassikoiden nostalgiaa. Rakeinen filmi sekä mustan ja valkoisen kontrastit imaisevat katsojan visuaalisella olemuksellaan hämärien totuuksien ja valheiden syöveriin, jossa mikään ei lopulta ole sitä, miltä alunperin näyttää. Following tuo itse asiassa mieleen Stanley Kubrickin varhaiset kokeilut Film Noirin saralla, erityisesti elokuvat Kohtalokas suudelma sekä Peli on menetetty, ja se on paljon se.

Tarina kertoo esikoisromaanin kirjoittamisesta haaveilevasta tyhjäntoimittajasta nimeltä Bill, joka kiertelee Lontoon katuja seuraten satunnaisia kulkijoita joita tarkkailemalla toivoo löytävänsä aineistoa romaaniinsa. Näissä puuhissa hän kohtaa asuntomurtoja harrastavan hengenheimolaisensa Cobbin, ja miehet lyöttäytyvät yhteen. Kun kuvioihin ilmaantuu vielä kaunis blondi ja gangsteripomo, alkavat Billin epäilykset vähitellen herätä. Huomionarvoista ei kuitenkaan ole tarina, eivätkä edes henkilöhahmot – Following on niissä suhteissa perin tyypillinen film noir, ellei sitten Billin henkilöhahmoa ryhdytä analysoimaan Nolanin omakuvana – vaan se, miten tarina on kerrottu. Heti alusta lähtien on esimerkiksi selvää, etteivät tapahtumat pääty hyvin, mutta tapahtumien syyt ja seuraukset, puhumattakaan henkilöhahmojen motiiveista, pysyvät pimennossa loppumetreille asti.

Ilmestymisvuonnaan Following pääsi vain rajoitettuun teatterilevitykseen, mutta elokuvafestivaaleilla eri puolilla maailmaa se noteerattiin paitsi palkintoehdokkuuksilla, myös pääpalkinnoilla Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Hollannissa. Indie-elokuvien ystäville Following on pakollista katsottavaa ja spektaakkelinnälkäisille erikoisefektiaddikteille erinomainen muistiinpalautus elokuvailmaisun ja luovan työn perusperiaatteista. /Timo Miettinen

Kino Tavast -sarja: Christopher Nolan, Following (Britannia 1998) ti 27.8. klo 18.00 BioRex, sali 3. 1 h 9 min. K12. Liput 13 € Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta käteisellä/kortilla klo 17.45 alkaen. Mahdollisuus jäädä keskustelemaan katsomiskokemuksesta ja elokuvan teemoista (max. 30 min.).