1950- ja 1960-luvun mittaan elokuvataivaalle roihahti useita ”tuplakonsonantteja”: Yhdysvalloissa Marilyn Monroe, Ranskassa Brigitte Bardot. Italiassa puolestaan nousuaan alkoi tehdä Tunisiassa vuonna 1938 syntynyt, sukujuuriltaan sekä isän että äidin puolelta vahvasti sisilialainen Claudia Cardinale. Mainituista kolmesta hän on tehnyt rooleiltaan monipuolisimman ja vaativimman uran niin Euroopassa kuin Hollywoodissakin.
Monen muun italialaisen tavoin Cardinalen tie valkokankaalle käynnistyi kauneuskilpailusta, ja hyvän mentorin tukemana hän sai muutamassa vuodessa merkittäviä rooleja useissa italialaisissa klassikkostatusta nauttivissa draamaelokuvissa.
Eräs Cardinalen selkeistä läpimurroista on Suomessa harvoin nähty Valerio Zurlinin Tyttö ja laukku (1961). Tarina lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa eloisa ja hyväuskoinen Aida joutuu suuria tulevaisuudennäkymiä lupailevan aatelisen hylkäämäksi. Hän jäljittää tätä ja päätyy odottamaan varakkaaseen kartanoon. Siellä tätinsä kanssa asuva nuori Lorenzo on Aidan hylänneen miehen pikkuveli mutta ei paljasta sitä hänelle. Työväenluokkainen, tanssijana itseään elättänyt Aida ajelehtii hyvää tahtoa etsien, ja samalla Lorenzo alkaa ihastua häneen.
Cardinalen taidokkuus tunneilmaisussa ei vaadi sanojakaan, vaan hän pystyy kaikessa hiljaisuudessa esimerkiksi kääntämään itsevarmuuden vaikutelman haavoittuvuudeksi. Hänen reaktioissaan on liikuttavaa vilpittömyyttä, kuten hämmästellessään Lorenzon kotona ja hotellissa asioita, joita ei ole koskaan nähnytkään. Lorenzoa näyttelevästä Jacques Perrinistä huokuu niin ikään aitous ja roolinsa nyanssien hallinta.
Koomisuutta ei ole unohdettu. Esimerkiksi Aidan nimi antaa sysäyksen hilpeälle kohtaukselle, jossa Lorenzo soittaa äänilevyltä kyseisen Giuseppe Verdin oopperan aariaa ja aukoo suutaan sanojen tahtiin, samalla kun Aida laskeutuu portaita diivamaisesti – kylpytakissa ja hiuksiaan pyyhkeeseen kuivaten.
Teemamusiikkina kuullaan Bruno Nicolain tulkitsema melankolinen cembalomelodia, mutta toisaalta taustalla soi myös ajankohdan kansainvälisiä ja etenkin italialaisia hittikappaleita.
Tyttö ja laukku kasvaa vaikuttavan empaattiseksi ja herkäksi tutkielmaksi ihmisluonnon kauniista ja nurjista puolista. Tarjolla on tyylikkäällä mustavalkokuvauksella silattua aitoitalialaista henkeä useammankin elokuvan tarpeiksi. /Taneli Hiltunen
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 28.8.
KAVIn aluesarja: Valerio Zurlini, Tyttö ja laukku (La ragazza con la valigia, Italia/Ranska 1961) ti 3.9. klo 18.00 BioRex, sali 4. 2 h. K16. Suom. tekstitys. Liput 7 € Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen.