Dario Argenton kolmas pitkä elokuva 4 kärpästä harmaalla sametilla (1971) on taattua gialloa sekä Argentoa, niin hyvässä kuin ”pahassa”. Se päättää eläintrilogian, jonka aiemmat osat ovat Kuoleman lintu (1970) ja Hiipivä kauhu (1971).
Giallolla viitataan yleensä italialaiseen murhamysteerielokuvaan. Sen kuluttajat odottavat näkevänsä lajityypille keskeisiä elementtejä: näyttäviä lokaatioita, hölmöjä sivuhahmoja, kuiskailua, pimeitä nurkkia ja loppuunsa viritettyä jännitystä. Niitä tarjoillaan tässäkin, unohtamatta Argenton omaleimaista graafista väkivaltaa ja yllätyksellisiä kamerakulmia. Argentoa on kutsuttu “jännityksen mestariksi”, ja hän on giallon parissa yksi tunnetuin ja tärkein nimi.
4 kärpästä harmaalla sametilla kertoo muusikosta nimeltä Roberto, joka puolivahingossa ajautuu tilanteeseen, jossa kohtaa epäilyttävän aurinkolasimiehen. Tilanne kärjistyy ja Roberto tulee tappaneeksi miehen. Tunnistamaton henkilö, jolla on yllään häiritsevällä virneellä varustettu maski, näkee tilanteen ja tallentaa tapahtumat filmille. Kiristäminen voi alkaa ja mysteeri on valmis.
Juoni laahaa paikoitellen ja loogisuudessa on aukkoja. Mutta… tästä päästään alussa mainitsemaani “pahassa” mielessä -viittaukseen. Hetkelliset laahaukset, ylimääräiset seksikohtaukset sekä epäloogisuus ovat nekin osa gialloa, genren suola. Lajityylille vihkiytynyt nielee ja nauttii mielellään myös “ongelmat”ja “virheet”. Ilman niitä teos ei olisi klassista italokauhua, kaikilla mausteilla.
Musiikista vastaa Ennio Morricone sekä rock-osuuksista Goblin-yhtye, Claudio Simonetti yhtyeen keulana. Molemmat taattua Argentoa sekä italialaisen elokuvamusiikin tärkeitä pioneereja.
4 kärpästä harmaalla sametilla 4K-restauroitu versio on harvinaista herkkua, ja ylipäätään elokuvan näkeminen valkokankaalla Suomessa on poikkeuksellista. Se sai Suomen ensi-iltansa vasta vuonna 2023 restauroinnin myötä. Jos lajityyppi on entuudestaan tuntematon, kannattaa se ehdottomasti kokea. Vaikka tarina on hyvin suoraviivainen muihin Argenton teoksiin verrattuna, 4 kärpästä harmaalla sametilla kestää hienosti aikaa sekä uusintakatselut. Lajityyppi vaatii katsojalta, mutta pian huomaat, että genren pariin päädyttyäsi sieltä on vaikea poistua, tyyli imee mukaansa. Ja murh-… him… *kröhm* tarve nähdä ja kokea enemmän kasvaa! /Teemu Saarinen
Kritiikki on julkaistu 4.9. Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa.
Kino Tavast -sarja: Dario Argento, Neljä kärpästä harmaalla sametilla (4 mosche di velluto grigio, Italia/Ranska 1971) ti 10.9. klo 18.00 BioRex, sali 3. 1 h 44 min. K16. Suom. tekstitys. Liput verkkokaupasta tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen. Näytöksen jälkeen mahdollisuus jäädä keskustelemaan katsomiskokemuksesta.