HUOM! Näytös siirtyy/peruuntuu tallennetoimituksen viivästymisen vuoksi. 21.10. esitetään suosikkiuusinta Mies joka rakasti järjestystä (2015).
Kylmät väristykset valtaavat katsojan, kun elokuvan ylistetty nero Luchino Visconti lipoo huuliaan pikkupoikien laumaa silmäillessään. Visconti tavataan Tukholman kylmässä talvessa etsimässä poikaa Tadzion rooliin Thomas Mannin klassikkoon Kuolema Venetsiassa perustuvaan elokuvaansa. Kerrotaan, että ohjaaja jähmettyi, kun casting-tilaisuuteen asteli 15-vuotias Björn Andrésen. Se ei ole ihme, sillä nuorukainen on kuin renessanssiajan Firenzestä paluun tekevä nuori Sandro Botticelli.
Ruotsalaiset Kristina Lindström ja Kristian Petri rakentavat elokuvaansa Maailman kaunein poika kauhuelokuvan tapaan. Dokumentti kertoo Viscontin ”löydön” Björn Andrésenin elämästä. Tekijät ovat mitä ilmeisimmin lukeneet Dorian Graynsä huolellisesti! Intro tarjoaa perinteisen jännityselokuvan elementin, kun kamera siirtyy hitaasti kääntyvään ovenkahvaan. Kuten kirjassa, myös dokumenttielokuvassa tuntuu yläluokkaisen dekadenssin mätä lemahdus.
Kertomus alkaa toden teolla, kun metallibändin basistia ulkonäöltään muistuttava synkkä mies vaeltaa raskain askelin hämärissä käytävissä. Otteensa arjesta menettänyt Andrésen palaa hapuillen tapahtumiin, jotka mullistivat hänen elämänsä viisi vuosikymmentä aiemmin. Filip Leymanin ja Anna von Hausswolffin musiikki saattelee miehen matkaa menneisyyteen. Elokuvan alkupuoli kuvaa teini-ikäisen Björnin tietä kunnianhimoisen isoäidin kasvattamasta lapsesta maailmankuuluksi tähdeksi ja nälkäisen hailauman tavoin enkelikasvoista nuorukaista piirittävien varakkaiden vanhempien miesten leikkikaluksi. Mieleen muistuu japanilaisen Kenji Mizoguchin ohjaama O’haru, naisen tie (1952), jossa kauneus on kirottua ja johtaa yksinäiselle tielle pimeyteen.
Lindström ja Petri ovat tehneet suunnattoman taustatyön etsiessään yksityiskohtia 1955 syntyneen Andrésenin järkyttävästä elämästä. Tuntemattoman isän ja itsemurhaan päätyneen äidin pojan tarina etenee kuin spiraalina syöksyvä kurimus. Hauraalta vaikuttava Andrésen lukee poliisiraporttia äitinsä ruumiin löytymisestä ja kertaa poikansa kuolemaan johtaneita tapahtumia. Matkalla vieraillaan myös miehen uran kenties hulluimmassa paikassa Japanissa. Kun Kuolema Venetsiassa esitettiin Tokiossa, kansakunta sekosi täysin. Kuvat näyttävät kaikesta hälinästä yllättyneen, eksyneen oloisen teinin. Andrésenin kasvot vakiinnuttivat manga- ja animesankareiden androgyyniset piirteet.
Dokumentti tempoo kuin aallokossa heittäen niin Andrésenin kuin katsojankin yhä syvempiin, hyytäviin vesiin. Minkälaista hintaa ihmisyydestä vaativatkaan nuo kauneuden julmat jumalat maailmaan hylkäämältään enkeliltä? Haalistuneiden kaitafilmien äärellä kyyhöttävä mies ei hymyile kertaakaan elokuvan aikana. Maailman kaunein poika on tarina rakkauden etsimisestä. Herättelevä dokumentti huutaa meidän aikamme hetkellistä kuuluisuutta keinolla millä hyvänsä etsivien nuorten joukkoon. Kuuluisuus ei koskaan ole ollut yhtä monen ulottuvilla. Tämä elokuva kääntää esiin sen kalliin hintalapun. /Irene Wai Lwin Moe
Kuukauden pohjoismainen elokuva: Kristina Lindström ja Kristian Petri, Maailman kaunein poika (Ruotsi 2021) ma 21.10. klo 18.00 Museo Militarian elokuvasali (Vanhankaupunginkatu 19). 1 h 33 min. S. Dokumentti (englanninkielinen tekstitys). Liput 8 € Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta käteisellä/kortilla klo 17.45 alkaen.
Kritiikki on julkaistu lyhennettynä Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 16.10.