Kun amerikkalaiset hyökkäsivät kohti Japanin pääsaaria edetessään Iwo Jiman vulkaaniselle saarelle 19.2.1945, he eivät voineet täysin aavistaa kohtaamansa vastarinnan rajuutta, oveluutta ja sitkeyttä. Japanilaisilla oli etenkin yksi salainen ase: noin 21 000 sotilaan ylipäällikkö, kenraaliluutnantti Tadamichi Kuribayashi. Hänen taktisesti poikkeavalla käskyllään saari oli muutettu maanalaiseksi linnoitukseksi, jossa raskaasti aseistettujen asemien välillä risteili peräti 18 kilometrin tunneliverkosto.

Clint Eastwoodin ohjaama ja amerikanjapanilaisen Iris Yamashitan käsikirjoittama Kirjeitä Iwo Jimalta (2006) on Isiemme lippujen japaninkielinen sisarelokuva. Kuribayashin (mestarillinen, vähäeleisen empaattinen Ken Watanabe) rinnalla juoni seuraa fiktiivistä sotamies Saigoa (poplaulajanakin tunnettu Kazunari Ninomiya).

Sekä siviilissä leipurina työskennellyt Saigo että Kuribayashi ovat perheellisiä, joten heillä on erityisen paljon panosta puolustustaistelussa. ”Jos lapsemme voivat elää turvassa yhden päivän kauemmin, se olisi sen arvoista, että puolustamme tätä saarta yhden päivän lisää”, Kuribayashi sanoo lentokentän strategisen merkityksen tiedostaen.

Yamashitan käsikirjoitus asettuu Japanin sotavuosien (1931/1937–1945) totalitarismia vastaan kuvaamalla todenmukaisesti keisarillisten joukkojen epäinhimillisen rautaista kuria. Se yhdessä ryhmäpaineen ja samurai-ihanteiden vääristyneiden tulkintojen kanssa ajoivat monia sotilaita epätoivoisiin tekoihin, kuten itsetuhoisiin banzai-hyökkäyksiin tai riistämään henkensä antautumisen sijaan.

Jotkin kohtauksista ovat suoria peilikuvia Isiemme lippujen tilanteista, kuten fanaattisen kapteenin painostamana käsikranaateilla tehdyt itsemurhat. Ne kuvaavat järkyttävän aidonoloisesti kunkin sotilaan henkilökohtaista tuskaa ja epäröintiä, mutta graafisuudesta huolimatta kyse on rehellisyydestä faktojen edessä, ei luisumisesta itsetarkoitukselliseen shokeeraavuuteen. Ainoastaan hieman yli tuhat saaren puolustajista jäi vangiksi tai antautui.

Silti elokuvan varrelle mahtuu myös yllättäviä kohtaloita, jotka pitävät yllä toivoa, että äärinationalistinen järjestelmä ei pysty ainakaan täysin tuhoamaan yksilöiden sisintä. Tämä näkyy esimerkiksi Kuribayashin isällisen lämminhenkisissä kirjeissä kotiin – myös 1920-luvulta yliopisto-opiskelijana ja sotilasattaseana USA:ssa, mikä sekin teki hänestä japanilaisista upseerikollegoistaan poikkeavan. Samaa voi sanoa panssarieverstiluutnantti, paroni Takeichi Nishistä (korealais-japanilainen Tsuyoshi Ihara), joka voitti olympiakultaa esteratsastuksessa Los Angelesin kisoissa vuonna 1932 ja ystävystyi filmitähtien Mary Pickfordin ja Douglas Fairbanksin kanssa.

Parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe -pysti, Oscar-ehdokkuudet parhaasta elokuvasta, ohjauksesta ja alkuperäiskäsikirjoituksesta sekä voitto äänieditoinnista ynnä lukuisat muut amerikkalaiset ja kansainväliset huomionosoitukset sinetöivät Kirjeitä Iwo Jimalta aseman modernina klassikkona.

Vahvasti sota-ajan militarismin tuomitsevia elokuvia on tehty itse Japanissa – ihan jo poliittisten suhdanteiden takia – suhteellisen vähän, joten Eastwoodin ja tiiminsä saavutus on kallisarvoinen sotadraamojen genressä ja ylipäätään pahuudenkin keskellä hyvyyttä näkevien tarinoiden joukossa.  /Taneli Hiltunen

Kirjaston Kinopiiri: Clint Eastwood, Kirjeitä Iwo Jimalta (Letters from Iwo Jima, USA 2006) ma 10.3. klo 17.30 pääkirjaston Mediahuone (Lukiokatu 2). 2 h 20 min. K16. Suom. tekstitys. Blu-ray. Vapaa pääsy.

Kinopiiri-näytökset järjestävät yhteistyössä Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja Kino Tavast, jonka edustajat alustavat elokuvan ja vetävät sen jälkeen käytävää keskustelua.