”Olen elänyt täyttä elämää täällä. Minua ei ole tallottu tai peloteltu. Minua ei ole jätetty kaiken ilon ulkopuolelle.” Näin toteaa Charlotte Brontën juhlitun Jane Eyren (1847, suom. Kotiopettajattaren romaani, 1915) vuoden 2011 filmatisoinnissa nimihenkilö (Mia Wasikowska) työnantajalleen, kartanonisäntä Edward Fairfax Rochesterille (Michael Fassbender). Repliikki summaa hänen kaltoinkohtelunsa tätinsä perheen kasvattina ja orpotyttöjen koulussa. Syrjäiseen Thornfield Hallin kartanoon saapuminen kotiopettajaksi kouluttautuneena on Janen elämän tärkein käännekohta, vaikkei hän sitä vielä aavistakaan.
Ennen Rochesterin ja taloudenhoitaja Mrs Fairfaxin (Judi Dench) tapaamista Janen ainoa ystävä on myötätuntoinen koulutoveri Helen (Freya Parks), jonka kasvot palaavat hänen mieleensä epätoivon hetkellä. Rochesterin kasvattityttöön Adèle Varensiin (eloisa Romy Settbon Moore) Jane kiintyy silminnähden ja saa hänestä seuraa, kun Rochester on poissa pitkiä aikoja.
Roolitus on kauttaaltaan erinomaisen onnistunut. Wasikowska ja Fassbender ilmentävät hahmojensa kerroksisuutta ja tunne-elämän monimutkaisuutta upean hienovaraisesti, itseään säästämättä heittäytyen. Janen ja Rochesterin välille kehittyvällä ymmärtävällä lämmöllä on ratkaiseva merkitys sille, mille poluille tarina avainhetkinään kääntyy. Vaatimattoman Janen sisäisestä voimasta kasvaa vahva punainen lanka.
Mieleenpainuvista sivurooleista mainittakoon Denchin vähäeleisen läsnäolon lisäksi Sally Hawkins Janen epäkiitollisen tunnekylmänä tätinä ja Jamie Bell lähetyssaarnaaja St John Riversinä.
Visuaalista vangitsevuutta tuo Adriano Goldmanin (mm. 28 jaksoa The Crownia) pikkutarkka kuvaus, joka hyödyntää luonnonvaloa ja 1800-luvun alkupuolen valonlähteitä kauniin värisävytyksen kera. Kuvakieleen saumattomasti sulautuu useasta Joe Wrightin elokuvasta tutun Dario Marianellin viimeisen päälle hallitun emotionaalinen, riipaiseva musiikki.
Feminististen tasavertaisuuden sävyjen ohella kannattaa huomioida muodikkaasti romaanin valmistumisaikaan sopivat goottilaiset elementit. Hetkittäin tehokasta pahaenteisyyttä luovat kynttilöiden valo ja varjot, takat lämmittävän valkean kera ja ilman sekä synkeä metsä. Janen ja Rochesterin käymissä älykkään syväluotaavissa keskusteluissa on niissäkin haamuilla ja alitajunnalla sijansa – kartanossa piiloteltavasta salaisuudesta puhumattakaan. Silti joidenkin huoneiden valoisuus ja pihapiirin kesäinen idylli puskevat aikansa pois synkkiä pilviä, jotka alkavat kasaantua uhkaamaan Janen elämänpiiriä.
Maailmankirjallisuuden klassikkoromaanit kestävät filmatisoinnin jos toisenkin, mutta harvoin päästään psykologisesti yhtä syvälle kuin tässä Moira Buffinin kynäilemässä ja Cary Joji Fukunagan ohjaamassa sovituksessa. /Taneli Hiltunen
Kirjaston Kinopiiri ma 29.9. klo 17.30 pääkirjaston Mediahuone (Lukiokatu 2). Vapaa pääsy. Lisäinfoa kirjaston sivuilta.