Kun tyhjätasku runoilija Hans Janowitz ja näyttämöassistentti Carl Mayer tapasivat ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa Berliinissä, kumpikaan ei aavistanut jättävänsä pysyvät puumerkkinsä elokuvan historiaan. Sotavuodet olivat tehneet heistä toisinajattelijoita, ja he olivat raivoissaan yhteiskunnallisesta aivopesusta, joka oli saanut miljoonat nuoret miehet marssimaan teuraaksi sotatantereelle. Heidän kokemuksistaan muotoutui lopulta käsikirjoitus mykkäelokuvan ajan visuaalisesti omalaatuisimpaan kauhutarinaan Tri Caligarin kabinetti (1920).
Elokuva kertoo tivoliin esiintymään saapuvasta salaperäisestä Tohtori Caligarista (Werner Krauss) ja hänen vetonaulastaan, transsitilassa elävästä selvänäkijä Cesarista (Conrad Veidt). Samaan aikaan kaupungissa alkaa tapahtua mystisiä veritekoja, ja jos epäilyt kohdistuvatkin Cesariin, hän osoittautuu vain Caligarin verenhimon tahdottomaksi välikappaleeksi. Vertauskuva auktoriteetista ja kuuliaisesta alamaisesta ei voisi olla dramaattisempi! Käsikirjoittajien visio ei kuitenkaan toteutunut aivan sellaisena kuin oli tarkoitus, sillä tarinan loppuratkaisuun liitettiin elokuvan omaperäistä visuaalista tyyliä selittävä osuus.
Vahvan tarinansa lisäksi Tri Caligarin kabinetti muistetaan ennen muuta visuaalisesta ilmeestään. Lavastus on käsin maalattu, geometriset perusmuodot ovat korvanneet realistisen muotokielen ja kaikki – aivan kaikki – on tyyliteltyä. Elokuvan maailma on alusta loppuun epätodellisuutta ja hourekuvaa, ja elokuva on näkemisen arvoinen jo yksin sen ansiosta. Visuaalisessa ekspressionismissaan Tri Caligarin kabinetti on pohjimmiltaan kauhuelokuvan muotoon puettu vahvasti symbolinen yhteiskunnallinen kannanotto, joka jokaisen elokuvaharrastajan pitäisi nähdä ainakin kerran. /Timo Miettinen
Kino Tavast -sarja: Robert Wiene, Tri Caligarin kabinetti (Das Cabinet des Dr. Caligari, Saksa 1920) ti 24.3. klo 18.00 BioRex Verkatehdas (sali 3). 1 h 17 min. K7. Suom. tekstitys. DCP. Liput Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen.
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 18.3.2026.