Päivä 10 909. Aurinko paistaa. Ja pala taivasta putoaa.
Filosofisia ja eksistentiaalisia syvävesiä kepeästi ja jännittävästi käsittelevä The Truman Show (1998) on draamakomedia Truman Burbankista (Jim Carrey): tavallisesta miehestä tavallisessa toimistotyössä tavallisessa parisuhteessa tavallisessa kodissa aivan tavallisessa Seahavenin saarikaupungissa. Kaikki on niin kuin pitää ─ paitsi se, että kaikki Trumanin elämässä ja ympärillään on televisiota. Ainoastaan hän itse ei sitä tiedä.
Viitteitä nukketalon romahtamisesta on ollut jo ennen ”Siriusta”. Kuitenkin palaset loksahtelevat paikoilleen vasta nyt ja Truman alkaa oivaltaa, minkä on intuitiivisesti tiennyt lapsesta saakka: taivaanrannan takana on muutakin kuin se, mihin meidät on kasvatettu ja mihin meidät on opetettu uskomaan. Omituinen normin rikkova sattuma ja tapahtuma toisensa perään saa hänet pikkuhiljaa kyseenalaistamaan siihenastisen todellisuutensa. Mutta onko näistä kulisseista tietä ulos ”jumalohjaajan” (Ed Harris) silmien alla?
The Truman Show on elokuva, jolla on jotain tärkeää, aitoa ja todellista sanottavaa. Piilokameramaisesti käytettyine kuvakulmineen ja efekteineen sielukkaan musiikin kuljettamana olemme katsojina itsekin vain yksi muista Trumanin elämää seuraavista hänen sitä tietämättä. Entä katsommeko elokuvia viihteeksi, paetaksemme omaa ajatteluamme ja väistääksemme kyseenalaistamasta uskomuksiamme, vai katsommeko niitä oppiaksemme jotain ihmisyydestä ja herätäksemme pohtimaan?
”Minun yksityinen ja julkinen elämäni ovat sama asia”, toteaa Trumanin vaimo Meryl (Laura Linney). Vielä viime vuosituhannen puolella ajatus jatkuvasta kameroiden edessä elämisestä ja koko maailmalle itsensä esille tuomisesta oli dystopia. Tänään se on uusi normaali. Sosiaalisen median ja valvontayhteiskunnan myötä yksityisyyden rajoja häivytetään alati, tekoälyn tultua minkään aitoudesta ei enää voi olla varma, kaikki kaupallistetaan. Viihde on tärkeämpää kuin totuus. Ja ennen kaikkea: laatikon ulkopuolelle ei saa ajatella. Joku muu kuin me itse on ottanut vastuun ja sen myötä vallan elämästämme.
Jim Carrey sanoi vuonna 2009 GATE Inaugural Eventin puheessaan: ”Ymmärsin, kuinka ajatus on vain illuusio. Sitten yhtäkkiä tuntui kuin olisin katsonut näitä ajatuksia toisesta perspektiivistä. Ja pohdin, kuka on se, joka on tietoinen siitä, että ajattelen?” Truman koki jotain samaa voittaessaan pelkonsa ja vapautuessaan illuusioistaan, seilaten kohti tuntematonta – symbolisesti ja konkreettisesti kohti laajempaa tietoisuutta.
Elokuvan nerous ja vahvin sanoma tulee vasta sen viimeisissä repliikeissä ja The Truman Show’ta katsovien reaktiossa. Se on henkilökohtainen irvailu meille, tätä elokuvaa katsoville. /ILOitse
Kirjaston Kinopiiri: Peter Weir, The Truman Show (USA 1998) ma 31.8. klo 17.00 Hämeenlinnan pääkirjaston Mediahuone (Lukiokatu 2). 1 h 43 min. K12. Suom. tekstitys. 4K Blu-ray. Vapaa pääsy. Koko syksyn Kinopiiri-elokuvat.
Kinopiiri-näytökset järjestävät yhteistyössä Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja Kino Tavast, jonka edustajat alustavat elokuvan ja vetävät sen jälkeen käytävää keskustelua.