Timo Koivusalo, Sibelius (2003). Elämäkerta- ja musiikkielokuva Jean Sibeliuksesta. 120 min.
Timo Koivusalo teki 2000-luvun taitteessa melko nopeaan tahtiin kolme elämäkertaelokuvaa, ensin Kulkuri ja joutsen -elokuvan Rautavaarasta ja Helismaasta, sitten Rentun ruusun Irwin Goodmanista ja Vexi Salmesta sekä viimeisenä, vuonna 2003 elokuvan Sibeliuksesta. Näitä kolmea elokuvaa yhdistää myös pääosan esittäjä Martti Suosalo. Hämeenlinnan kahdesta suuresta pojasta – Sibeliuksesta ja Irwinistä – kertovista elokuvista Rentun ruusu on kerronnaltaan paineettomampi ja kuvallisesti eloisampi kuin Sibelius-elokuva.
Sibelius on sikäli tyypillisesti Koivusalon tuote, että ohjauksen lisäksi hän itse vastaa elokuvan tuottamisesta ja käsikirjoituksesta, mikä onkin elokuvan suurin heikkous. Se yrittää kertoa liikaa kaikkea: Janne vanhana ja nuorena, rakastuneena, kuollutta lastaan surevana isänä, muitten kansallisten suurmiesten kanssa seuraelämää viettävänä tai kahdeksannen sinfonian luomistuskassa riutuneena.
Mutta mistään ei synny kunnon draamaa, elämää suurempia kuvia valkokankaalle. Syntyy vain suurmieselokuva, jossa Sibelius ikään kuin nostetaan kansakunnan kaapin päälle. Toisen sinfonian syntyaikoihin käydään myös Italiassa Rapallossa, mutta siitäkään ei synny draamaa yhtään samalla tavalla kuin esimerkiksi hämeenlinnalaisen Maritta Lintusen Rapallo-novellissa Marika Riikosen ja Päivi Haanpään toimittamassa Sanasinfonia -teoksessa.
Elokuva ei kuitenkaan ole vailla ansioitakaan. Sitä leimaa suuri huolellisuus miljöön ja aikakauden taustoittamisessa, niin sortokauden kuohunta tai kansalaissodan traagisuus nousevat esille, esimerkkinä vaikka Finlandian esitys Yliopiston juhlasalissa.
Koivusalon elokuvien yksi tunnusomainen ominaisuus on huolellinen henkilöohjaus. Sibelius-elokuvassa on monta hienoa roolisuoritusta, kuten Heikki Nousiainen vanhana Sibeliuksena tai molemmat Ainot Miina Turunen ja Seela Sella. Nuorta Jannea esittävällä Martti Suosalolla on omat tähtihetkensä, mutta hänen suorituksensa ei kuitenkaan yllä samaan kuin muissa Koivusalon henkilöelokuvissa.
Koivusalo rakentaa kuvaajansa Pertti Mutasen kanssa paljon komeita maisemia niin Suomesta kuin Italiastakin, yhtään kuvaa ei kuitenkaan ole Sibeliuksen syntymäkaupungista.
Sibeliuksen musiikki on elokuvassa varsin oleellista, sinfonioista varsinkin toinen sinfonia nousee keskeiseksi ja muista orkesteriteoksista mm. Lemminkäis-sarjan Tuonelan joutsen, Karelia-sarja, Valse triste sekä tietysti Finlandia. Jaakko Kuusiston viulu soi tunteikkaasti monissa säveltäjän pienemmissä teoksissa. Elokuvateattereiden hyvässä äänentoistossa musiikki pääsee vielä keskeisempään rooliin kuin äskettäin televisiossa katsottuna ja kuultuna. Yksistään tämä on hyvä syy katsoa elokuva./KJ
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 10.10.2015