Nyrki (Veikko Nyyrikki) Tapiovaara (1911-1940) on ansainnut vajaalla viidellä elokuvallaan itseoikeutetun paikan kotimaisen elokuvan merkittävimpien tekijöiden joukossa. Se, että hämeenlinnalaisessa kulttuurikodissa varttunut nuorukainen innostui juuri elokuvista, oli sattuman kauppaa. Hän oli aloittanut oikeustieteen opinnot Helsingissä, mutta ne eivät edistyneet isän odottamalla tavalla, joten tämä lopetti taloudellisen tuen ja poika joutui palaamaan kotiin Hämeenlinnaan. Parikymppisen miehen maailmankatsomuksellinen tuska ja taiteilijaidentiteetin etsintä olivat vieneet opiskelijan päähuomion Helsingissä.
Paluu Hämeenlinnaan merkitsi tietynlaista selkiintymistä. Kulttuuririentojen vähäisyyden vuoksi Tapiovaara alkoi harrastaa elokuvia ja lukea elokuvakirjallisuutta sekä kirjoittaa kritiikkejä Häme-lehteen. Arvostelut huomattiin pääkaupunkia myöten ja pian Tapiovaara oli Yleisradion vuosittaisten elokuvakatsausten tekijä. Voidaan sanoa, että nimenomaan isän ratkaisu opiskelumäärärahan lopettamisesta ja paluu kotikulmille johdatti Tapiovaaran elokuvan pariin, vaikka yhtä hyvin jokin muukin kulttuurin ala olisi voinut tulla kyseeseen.
Tapiovaara saattoi palata Helsinkiin taloudellisesti riippumattomana, kun hänet kiinnitettiin vuonna 1934 uudistetun Työväennäyttämön ohjaajaksi. Tapiovaara toimi Helsingissä useiden kulttuurilehtien avustajana ja oli aktiivijäsen ensimmäisessä suomalaisessa elokuvakerhossa, Projektiossa. Hän kokeili myös näyttelemistä Rafu Ramstedtin elokuvassa Helsingin kuuluisin liikemies, mutta ramppikuumeen takia epäonnistui koekuvauksissa eikä saanut roolia.
Tapiovaaran ensimmäinen elokuvaohjaus oli hyvät arviot saanut Juhani Ahon romaaniin perustuva Juha (1937), jonka tuottivat Aho & Soldan -yhtiön perustaneet Juhani Ahon omat pojat Heikki ja Björn. Tämän jälkeen Tapiovaara ohjasi elokuvat Varastettu kuolema (1938), Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939), Kaksi Vihtoria (1939) ja osan F.E. Sillanpään romaaniin pohjautuvasta Miehen tiestä (1940).
Tapiovaara menehtyi Tolvajärvellä talvisodan viimeisinä hetkinä oltuaan rintamalla vain 8 päivää. Näin lupaava elokuvaura katkesi alkuunsa. Miehen tien ohjauksen saattoi loppuun Hugo Hytönen. Herra Lahtinen lähtee lipettiin -elokuva on myöhemmin osittain tuhoutunut, joten sekin pienentää Tapiovaaran 26 – 28 -vuotiaana luomaa jälkipolville säilynyttä filmografiaa.
Tapiovaara koki hengenheimolaisuutta sekä Tulenkantajiin, jota yritti uudelleen elvyttää 1930-luvulla että vasemmistolaiseen Kiila-kirjailija- ja taiteilijaryhmään. Hän oli perehtynyt antaumuksella elokuvataiteen kansainvälisiin virtauksiin, joista saattoi ammentaa vaikutteita myös omiin elokuviinsa.
Kulttuuripersoonaksi ja elokuvantekijäksi Tapiovaara varttui vanhempiensa Ukko ja Aino Tapiovaaran kulttuurikodin lämmössä ja ymmärtäväisyydessä. Yksitoistapäinen lapsikatras koetteli ajoittain vanhempien kärsivällisyyttä. Pojista taiteilijaksi päätynyt isoveli Tapio ja Nyrki eivät nauttineet kiltin pojan maineesta ja heitä jouduttiin tuon tuostakin ojentamaan myös koulun taholta.
He olivat muuan muassa kunnostautuneet tilaamalla puhelimitse Hämeenlinnan lyseon uskonnon lehtori Rafael Holmströmin nimissä hänelle milloin mitäkin radiosta ja leivoksista päähierontaan, taksiin ja kätilöön asti. Vekkulit jäivät kiinni ja kolttosista seurasi lopulta myös koulusta erottaminen ja yksityisopiskeluvuosi.
Nyrki Tapiovaaran äiti Aino oli karjalainen kartanontytär, taiteen ihailija ja ymmärtäjä ja lapsiensa taideharrastusten tukija. Isä Kaarlo oli hämäläinen metsänhoitaja, joka vei koko perheensä teatteriin. Kodin arvot kiinnittyivät suomalaisuuteen ja kansallisromantiikkaan. Kaikki lapsetkin ristittiin Kalevalan henkilöhahmojen mukaan.
Nyrki Tapiovaara oli 18-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli syöpään. Tämä menetys voi osaltaan olla syynä Tapiovaaran suureen tarpeeseen etsiä oma paikkansa maailmassa ja taiteessa. /Ulappa
Lähteet:
Kurjensaari, Matti (1976), Suomalainen päiväkirja. 20 vuotta sitten. Uudet päätelmät. Helsinki : Tammi.
Rinne, Matti (2008), Yksitoista Tapiovaaraa. Helsinki: Teos.
Toiviainen Sakari (1986), Nyrki Tapiovaaran tie. Helsinki : Suomen elokuva-arkisto. Valtion painatuskeskus.