23.1. Luc Besson, Suuri sininen/Le Grand Bleu.
Ranska. Yhdysvallat 1988. • Jean-Marc Barr, Rosanna Arquette, Jean Reno, Paul Shenar • S • 120 min. Draama. Liput 5 €/3 € alle 12-vuotiaat Bio Rexistä tai verkkokaupasta.
Luc Bessonin kulttielokuva meren ja sukeltamisen salaperäisestä lumovoimasta. Kaksi elinikäistä ystävystä Enzo Molinari (Jean Reno) ja Jacques Mayol (Jean-Marc Barr) kilpailevat näennäisen viattomasti vapaasukelluksessa, mutta kilpailu muuttuu lopulta elämän ja kuoleman kysymykseksi.
Meren syvyys kiehtoo päähenkilöä Jacquesia lopulta enemmän kuin hänen elämänsä rakkaus Johana Baker (Roseanna Arquette).
Le Grand Bleu on kuvattu Välimerellä, enimmäkseen Kreikassa Amorgos-saarella, jonka näkymät ovat tunnistettavia. Välimeren siniset maisemat, pinnan hehkuva valo ja syvyyden tihenevät varjot jäävät elämään katsojan mieleen pitkäksi aikaa. Myös delfiineillä on oma maaginen osuutensa elokuvassa.
Pieneltä osaltaan elokuva on kuvattu Perun Andeilla, missä Jacques, ”ihmisdelfiini”, osallistui tieteellisiin kokeisiin kylmien vesien olosuhteissa.
Suuren sinisen kahdella päähenkilöllä Enzolla ja Jacquesilla on vastineensa todellisuudessa, mutta elokuvaan heidän tarinaansa on muutettu ja dramatisoitu. Ohjaaja Besson, itsekin intohimoinen sukeltaja, esiintyy elokuvassa cameo-roolissa.
Ranskalaisen elokuvahistorioitsijan Rémi Lanzonin mukaan Suuri sininen on yksi 1980-luvun tärkeimpiä kulttielokuvia. Elokuva voitti Ranskan kansallisen elokuva-akatemian palkinnon vuonna 1989. Éric Serran musiikki sai César-palkinnon samana vuonna.
Amerikkalaisia varten elokuvasta tehtiin versio, johon liitettiin ”onnellinen loppu”.
6.2. Jane Campion, Holy Smoke – pyhässä pilvessä/ Holy Smoke!
Australia 1999. • Kate Winslet, Harvey Keitel, Pam Grier • K16 • 115 min. Draama. Komedia. Liput 5 € Bio Rexistä tai verkkokaupasta.
Holy Smoke – Pyhässä pilvessä on uusseelantilaisen Jane Campionin neljäs pitkä elokuva, jonka käsikirjoitusta laatimassa oli myös hänen sisarensa Anne. Elokuva valmistui kuusi vuotta ylistetyn Pianon jälkeen ja jo siinä suurta tunnustusta saanut ohjaaja on tehnyt täsmälleen mielensä mukaan eikä ole välittänyt olla poliittisesti korrekti mihinkään suuntaan.
Holy Smoke! käsittelee hulvattomasta näkökulmasta uskonnolliseen kulttiin hurahtamista ja yrityksiä parantaa hurahtanut. Kate Winslet esittää hindu-uskonnon ”uhria” nuorta Ruth Barronia, jonka vanhemmat juonivat kotiin Intiasta ja järjestävät hänelle ”parantajaksi” machoilevan J.P.Watersin (Harvey Keitel). Winslet ja Keitel tekevät uskomattomat roolisuoritukset, pelkäämättä liukumista epämukavuusalueelle, minne he ennen pitkää joutuvatkin sekä roolihahmoina että näyttelijöinä.
Kultti ja kultin purkuyritykset tapahtuvat visuaalisesti vaikuttavissa maisemissa: Intian psykedeelisistä hallusinaationäyistä liikutaan Sydneyn esikaupunkialueen kautta Australian ”bushlandiin”, keskelle ei-mitään, auringon paahtamaan erämaahan, missä lopullinen taistelu käydään.
Komediana alkava mutta loppua kohden vakavoituva Holy Smoke! paljastaa päähenkilöistään aivan muuta kuin kultin uhrin ja parantajan roolit. Tarinan vallanpitäjä vaihtuu eikä aiheena ole enää uskonto vaan seksuaalisuus. Päähenkilöiden välille syntyy vahva seksuaalinen lataus, jotain jonka ei pitänyt tapahtua ja joka hyökyy ylitse kuin luonnonvoima. Voiko tästä myllytyksestä selvitä ehjin nahoin vai korjaako se jotain molemmissa?
20.2. Anthony Minghella, Englantilainen potilas/The English Patient
Iso-Britannia / Yhdysvallat 1996 • Ralph Fiennes, Juliette Binoche, Willem Dafoe, Kristin Scott Thomas • K12 • 103 min. Draama. Romantiikka. Sota. Liput 5 € Bio Rexistä tai verkkokaupasta.
”Englantilainen potilas”, alasammutun lentokoneen pilotti, unkarilainen kreivi Almasy (Ralph Fiennes) makaa sairaana siteisiin käärittynä ja kertoo epätoivoisesta rakkaudestaan ystävänsä vaimoa kohtaan. Näin alkaa monipolvinen tarina. The English Patient -elokuvasta on sanottu, että se pitää nähdä ainakin kaksi kertaa: ensimmäisen kerran kysymysten vuoksi, toisen kerran, jotta saisi vastauksia.
Michael Ondaatjen Booker-palkittuun romaaniin pohjautuva elokuva liikkuu usealla aikatasolla ja eri paikoissa. Toisen maailmansodan kynnyksellä ollaan Saharassa eksoottisilla hiekka-aavikoila ja sodan viime hetkillä puolestaan Firenzen lähettyvillä sijaitsevassa luostarissa, vanhassa eurooppalaisessa kulttuurimaisemassa, pommitetussa idyllissä.
Elokuvan hieno maisemakuvaus myötäilee orgaanisesti tarinan etenemistä, kuvastaen intohimoa, ajan kerrostumista ja etsintää samoin kuin toivoa. Tärkeitä elokuvan teemoja ovat myös ihmiskohtalot sodan jaloissa ja brittiläisen imperiumin mureneminen.
Visuaalisesti komea elokuva muistuttaa suuria klassikoita, Casablancaa, Arabian Lawrencea ja tohtori Zhivagoa. Anthony Minghellan läpimurtoelokuvan teemana on rakkaus ja täyttymätön kaipaus. Se osoitti, että suuri eeppinen rakkauselokuva ei ole kuollut. Elokuva voitti myös yhdeksän Oscar-palkintoa, mukaan lukien paras elokuva, ohjaus ja kuvaus (John Seale).
6.3. Hayao Miyazaki, Prinsessa Mononoke/ Mononoke-hime
Japani 1997 • Käsikirjoitus Hayao Miyazaki • K12 • 133 min. Anime. Draama. Fantasia. Liput 5 € Bio Rexistä tai verkkokaupasta.
Prinssi Ashitaka kohtaa demonijumalan ja saa päälleen kirouksen, jonka toteutumista vastaan hän uljaasti ja pyyteettömästi kamppailee. Kirous vie hänet mystiselle matkalle taianomaisiin koskemattomiin metsiin, missä kaikkivoipaiset jumalat asustavat.
Luonnon tasapaino on uhkaavasti järkkynyt Rouva Eboshin rautasulattamon takia ja asetuotanto mahdollistanut väkivaltaisen kiistelyn eri osapuolten kesken. Ashitaka joutuu osalliseksi lukuisiin taisteluihin rautasulattamon, valkoisten susien, harmaiden karhujen ja kirjavien villisikojen ja peurajumalan kotimaisemissa.
Nimensä elokuvalle on antanut jumalametsissä asustava Prinsessa Mononoke, ihmisten hylkäämä ja suden kasvattama tyttö, johon prinssi Ashitaka kiintyy. Nuoret oppivat vähitellen luottamaan toisiinsa ja taistelevat tasapainon ja harmonian palauttamiseksi luonnon ja ihmisten välille.
Tarulla on historiallinen ulottuvuus Japanin menneisyyteen, 1300-luvulle, mutta ekologiset ja feministiset painotukset ovat ajankohtaisia. Kauniiden maisemien ja tarkasti piirrettyjen hahmojen animaation kohderyhmä on selvästi aikuisempi kuin Miyazakin muissa elokuvissa.
20.3. David Lean, Matka Intiaan/ A Passage to India
Iso-Britannia 1984 • Peggy Ashcroft, James Fox, Judy Davis, Victor Banerjee, Alec Guinness • • K12 • 165 min. Seikkailu. Draama. Historia. Liput 5 € Bio Rexistä tai verkkokaupasta.
Matka Intiaan on syvä, myyttinen ja inhimillinen draama Britannian siirtomaavallan alaisesta Intiasta 1920-luvulta E.M. Forsterin romaanin pohjalta. Ohjaaja David Lean on muuntanut romaanin onnistuneesti elokuvakäsikirjoitukseksi, säilyttäen Forsterin älyllisyyden ja ironian mutta purkanut tarinan kuvallisesti toimivaksi.
Nuori englantilainen Adela Quested (Judy Davis) pääsee ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaanmatkalle ja Intiaan tapaamaan tulevaa sulhastaan, joka työskentelee brittiläisessä siirtomaahallinnossa paikallisena tuomarina. Matkaseurana hänellä on tuleva anoppi rouva More (Peggy Ashcroft).
Naiset haluavat tutustua Intiaan ja paikallisiin asukkaisiin, vaikka britit neuvovat toisin. Lopulta eräs ystävä tutustuttaa heidät tohtori Ahmediin (Victor Banerjee), joka vie heidät seudun suosittuun turistinähtävyyteen Marabar Caves-luolastoon – kohtalokkain seurauksin.
Mestariohjaaja David Lean toteuttaa tässä viimeisimmäksi jääneessä elokuvassaan taiturimaista maisemallisista otettaan kuten aiemmin Arabian Lawrencessa, Tohtori Zivagossa ja Kwai-joen sillassa, samoin kuin E.M. Fosterin arvoja, joihin kuuluu luonnon kunnioittaminen.
Elokuvan kuvaus on henkeäsalpaavaa ja Maurice Jarren musiikki nautittavaa. Elokuva palkittiin kahdella Oscarilla, ehdokkuuksia oli yksitoista. Peggy Ashcroft voitti parhaan sivuosan Oscarin ja Maurice Jarre musiikista.
3.4. Darren Aronofsky, Unelmien sielunmessu/ Requiem for a Dream
Yhdysvallat 2000) • käsikirjoitus Hubert Selby Jr. romaanistaan, Darren Aronofsky • Ellen Burstyn, Jared Leto, Jennifer Connelly • K16 • 102 min. Liput 5 € Bio Rexistä tai verkkokaupasta.
Masentunut, television ja mitä erilaisimpien dieettien orjuuttama äiti ja hänen nopean rikastumisen toivossa elävä heroinistipoikansa ystävineen luovat omaperäisen ja järkyttävän välähdyksen elämästä amerikkalaisen suurkaupungin sykkeessä. Unelmat sortuvat ja rakentuvat yhä uudelleen, kaikki on kaupan.
Kuvakerronnallisesti ainutlaatuisessa elokuvassa jopa leskirouvan televisiolla ja jääkaapilla on oma roolinsa. Aronofsky onnistuu unelmahelvetin kuvauksessaan taltioimaan ihmismielen pohjimmaisten salaisuuksien mielenmaisemaa tavalla, joka usein jää elokuvissa saavuttamatta. Vallankin lopun hallusinaatioilotulitus tarjoaa tuhdin annoksen tutkisteltavaa maailmastamme ja unelmiemme vaarallisuudesta.
Vaikka huumeet ja huumeorjuus näyttelevät keskeistä roolia elokuvan ihmiskohtaloissa, niiden aiheuttama orjuus voi vertautua muihinkin riippuvuuksiin.
17.4. Valentin Vaala, Vihreä kulta
Suomi 1939 • käsikirjoitus Juhani Tervapää (Hella Wuolijoki) • Hanna Taini, Olavi Reimas, Sven Relander, Topo Leistelä, Kosti Aaltonen, Lea Joutseno • S • 86 min. Draama. Romantiikka. Liput 5 €/3 € alle 12-vuotiaat Bio Rexistä tai verkkokaupasta.
Hella Wuolijoen näytelmään pohjautuva Valentin Vaalan ohjaama Vihreä kulta on tulvillaan Lapin lumoa. Talvisodan alla elokuvateattereihin päätynyt draama poistui aikanaan nopeasti ohjelmistosta, mutta on nyt digitoituna mahdollista nähdä hyvälaatuisena isolta valkokankaalta elokuvateatterissa.
Vuorineuvoksetar Kristine Bergman (Hanna Taini) saapuu synnyinseudulleen Lappiin miehensä Gustav Bergmanin (Sven Relander) kanssa. Hän tutustuu ja rakastuu öisellä rekiretkiajelulla ylimetsänhoitaja Suontaahan (Olavi Reimas), joka vastaa matkakumppaninsa tunteisiin. Molemmat ovat naimisissa, eikä avioero ole kummallekaan itsestäänselvyys.
Valentin Vaalan jylhiin kauniisiin Lapin-maisemiin sijoittama rakkaustarina vertautuu myös metsänhoitaja Suontaan kertomaan vanhaan taruun hulluista rakastavaisista, jotka hylkäsivät kaiken aloittaakseen elämänsä alusta erämaassa. Hellawuolijokimaisesti melodraama tuo esille vahvan naisroolin. Elokuva käsittelee myös luonnonsuojelun ja metsäteollisuuden keskenään vastakkaisia tavoitteita ja pohtii – vieläkin ajankohtaisesti – oikeanlaista elämisen tapaa tavarapaljouden ja askeettisen luonnonmukaisen elämän välillä.