Hämeenlinnalaiset Seija ja Olli Mustajärvi poikkesivat vuokraamallaan matkailuautolla Keskiyön auringon elokuvajuhlilla, jotka järjestettiin 13. – 17.6. Mustajärville matka oli jo toinen festivaalivierailu Sodankylään. Edellisen kerran he osallistuivat tapahtumaan vuonna 2014.
– Ei joka vuosi, mutta muutaman vuoden välein voi käydä katsastamassa festivaalin, Olli Mustajärvi sanoo.
Mustajärvet viihtyivät paikan päällä neljä päivää ja neljä yötöntä yötä, sillä aurinko paistoi tapahtumassa vuorokauden ympäri. Viimeiset leffanäytökset alkoivat pikkutunneilla, perjantaina jopa aamuviideltä ja ensimmäiset puolestaan lauantaiaamuna kahdeksalta. Seija katsoi kaikkiaan kahdeksan elokuvaa ja Olli kaksi enemmän eli myös kotimaiset viime vuoden uutuudet A.J. Annilan Ikitien ja Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan.
– Joku raja silläkin, kuinka monta esitystä päivittäin jaksaa katsoa. Kolme on jo paljon! Seija Mustajärvi kertoo muutaman päivän takaisesta kokemuksestaan.
Molempien Mustajärvien yhteisiä suosikkeja festivaaliohjelmistossa olivat kirjailija Kjell Westön Carte Blanche -suositus Louis Buñuelin Tuhon enkeli (1962) ja Alfred Hitchcockin mykkäelokuva Ratkaisu nyrkkeilykehässä (1927). Jälkimmäisessä oli foley-artistien livesäestys. Mustajärvien kehumassa kokoonpanossa soittivat Heikki Kossi, Nicolas Beckerja Peter Albrechtsen.
Mustajärvien viime kevään Hitusen hämyä -festivaalilla alkanut Bergman-tankkaus sai jatkoa Sodankylässä elokuvalla Talven valoa (1963). He ehtivät nähdä myös Erik Blombergin Valkoisen peuran (1952), jonka näytöstä säesti jyväskyläläinen Ruamjai-sekakuoro).
Lisäksi Mustajärvien ohjelmaan kuului Heikki Kujanpään Suomen hauskin mies (2018), Jean Vigon elokuvat Nizzasta puheenollen (1930), jota säesti tenorisaksofonisti Esa Pietilä ja Nolla käytöksessä (1933) sekä Claude Chabrolin Valhe sydämessä (1999) ja Ethan ja Joel Coenin elokuva Inside Lewellyn Davis (2013), jonka säveltäjät ovat huippuluokkaa: Behan, Dylan, Chopin, Mozart, Beethoven, Mahler, Schumann.
Vuodesta 1986 jatkuneet Sodankylän elokuvajuhlat ovat laajentuneet alkuaikojen 50 näytöksestä 140 näytökseen, kun myös uusinnat lasketaan mukaan. Viiden päivän ajan elokuvia näytetään neljällä eri estradilla: elokuvateatteri Lapinsuussa, kahdessa vanhassa sirkusteltassa ja koululla. Ohjelmaa on tavallisimmin aamukymmenestä aamuviiteen eli lähes vuorokauden ympäriinsä.
Ohjelmistossa oli tänä vuonna perinteiseen tapaan Mustajärvien suosimia klassikoita, mutta myös uutta elokuvaa ja ohjaaja- ja tekijävieraita sekä elokuvaraati. Taiteellinen johtaja Timo Malmi kirjoitti ohjelmaesipuheessaan, että kaikille on kaikkea, mutta silti vain laatua. Festivaalille osallistui tänäkin vuonna noin 28 000 kävijää. /Ulappa
Jutun kuvaoikeudet Olli ja Seija Mustajärvi.
Toinen ja toinen – kaksi Tuntematonta
Rovaniemellä syntynyt Olli Mustajärvi kertoi varautuneensa Sodankylässä Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan näytökseen erityiseväin. Edvin Laineen Tuntematon sotilas oli jäänyt hänen mieleensä lähes ylittämättömänä elokuvakokemuksena. Siksi hän odotti kovasti uutta Louhimiehen elokuvaa ja sen herättämiä mielikuvia.
Näin Mustajärvi muistelee Laineen Tuntemattoman näytöstä Kittilässä:
”Olin hieman toisella kymmenellä, kun kiertävä elokuvien näyttäjä tuli vuonna 1960 projektoreineen, valkokankaineen ja filmikeloineen Kittilän Sirkan kylään. Hyvin vaatimaton esityspaikka, työväentalon virkaa toimittanut parakki oli tupaten täynnä sodan kokeneita ihmisiä. Myös elokuvan tuotannossa mukana olleista suurin osa oli sodan kokeneita. Tämä loi oman tunnelmansa esitykseen.
Jouduin istumaan muiden samanikäisten kanssa lankkupenkille noin kolmen metrin päähän valkokankaasta. Katsomiskokemus oli järisyttävä. Olin toki lukenut Väinö Linnan Tuntematon sotilas –romaanin pariinkin otteeseen, joten elokuvaan syventyminen oli helppoa.”
Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan katsomiskokemuksesta Mustajärvi kertoo näin:
“Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on taitavasti tehty, näyttelijäsuoritukset ovat upeita, kuvaus ja tehosteet hienoja. Siinä mielessä se on vaikuttava elokuva.
Olin varautunut Louhimiehen elokuvan katsomiseen tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: Mannerheimin syntymäpäivien juhlintaa varten mukanani oli leikattua konjakkia, jonka avulla juhlintaan olisi helppo osallistua myös katsomon puolella.
Louhimiehen versio jäi kuitenkin hieman ulkokohtaiseksi, moderniksi seikkailuelokuvaksi. Jossain kohtaa Louhimiehen elokuvaa tuli mieleeni, että olisin ollut katsomassa Robin Hoodia ja hänen iloisia veikkojaan seikkailuretkellä Karjalan korvissa.”
Kolmatta Rauni Mollbergin Tuntematonta sotilasta Mustajärvi ei ole nähnyt. /Olli Mustajärvi ja Ulappa