Johanna Ahtila

Elokuvat ovat vaikuttaneet minuun syvästi, tavalla tai toisella, jo lapsesta asti  tosin eivät toki kaikki näkemäni. Eräitä mieleeni jääneitä varhaisia perheen tai sukulaisten kanssa elokuvateatterissa saatuja elokuvakokemuksia ovat Karhu (L’ours) sekä Gremlins. Nämä olivat keskenään hyvin erilaisia ”elämyksiä” ja myöhemminkin vuosien varrella olen saanut jatkuvasti tutustua monentyyppisiin elokuviin eri genreistä. Minua kiinnostavia elokuvia löytyy esimerkiksi niin ulkomaisten klassikoiden, vanhojen kotimaisten kuin uudemman draamankin joukosta. Tosin olen viime vuosina huomannut, että minuun ovat yhä selkeämmin alkaneet vedota nimenomaan draamaelokuvat, ja aina vaan parempi, mikäli tarina pohjautuu tositapahtumiin. Esimerkkinä näistä voisin mainita Steven Soderberghin ohjaaman ja mm. Julia Robertsin tähdittämän elokuvan Erin Brockovich.

Toinen viime vuosien havaintoni on ollut, että lasten/koko perheiden elokuvien joukossa on mielestäni paljon laadukkaita ja sanomaa sisältäviä elokuvia. Tästä kokemuksesta saan kiittää sitä, että minulla on ollut ilo käydä elokuvissa siskonlasteni kanssa.

Minulle elokuvat ovat parhaimmillaan silloin, kun saan jakaa ne toisten kanssa. Kaikkein mieluiten katselen niitä elokuvateatterissa ystävien, tuttavien tai sukulaisten kanssa, eivätkä leffa-illat porukalla kotioloissakaan ole mielestäni ollenkaan hullumpia. Mitä hienompi elokuva on mielestäni ollut, sen upeampaa minusta on sen jälkeen käydä läpi ja pohtia kokemusta sekä elokuvan antia yhdessä muiden kanssa.

Näitä keskusteluja ja upeaa yhteisöllisyyttä muutenkin minulle on jo usean vuoden ajan tarjonnut Kino Tavast ry. KAVI:n aluesarjaan kuuluneen Elokuun valaat (The Whales of August) -näytöksen (mielestäni oikein hieno elokuva) jälkeen liityin Ullan innostamana jäseneksi. Tämä oli ensimmäinen Kino Tavastin järjestämä elokuvanäytös sekä sen jälkeinen keskustelu, johon osallistuin, ja se olikin menoa sitten… Olen saanut osallistua elokuvanäytösten lisäksi monenlaiseen toimintaan ja tutustua moniin upeisiin ihmisiin. Sekin täytyy todeta, että myös elokuvatietämykseni on yhdistyksen toimintaan osallistumisen ansiosta selvästi kohentunut. Tästä kaikesta olen todella iloinen ja kiitollinen.

Itselleni parhaita puolia elokuvissa on se, että ne voivat kuljettaa tästä ajasta ja paikasta johonkin aivan toisenlaiseen todellisuuteen ja saada uppoutumaan siihen. Minun on täysin mahdotonta laatia listaa mielestäni parhaimmista elokuvista, mutta minulle kaikkein mieluisimpia ovat elokuvat, jotka koskettavat ja herättävät suuria tunteita. Tältä pohjalta olenkin valinut seuraavat kolme elokuvaa, eli tässä siis kolme esimerkkiä itseeni voimakkaasti vaikuttaneista elokuvista:

-Klaus Härö: Äideistä parhain (Suomi 2005)

-Klaus Härö: Postia pappi Jaakobille (Suomi 2009)

-Ingmar Bergman: Mansikkapaikka (Smultronstället, Ruotsi 1957)