Timo Miettinen
Jo oli aikakin! Vuonna 1988 valmistunut japanilainen animaatioelokuva Akira saa lopultakin ensi-iltansa suomalaisessa elokuvateatterilevityksessä. Akira perustuu samannimiseen eeppiseen manga-sarjakuvaan, jota elokuvan ohjaaja Katsuhiro Ōtomo piirsi samaan aikaan kuin teki siitä elokuvaversiota.
Animaatioelokuvan historiassa Akiralla on erityinen kunniapaikka, sillä se oli japanilaisen animen läpimurto länsimaissa. Se teki kertaheitolla selväksi, että modernin animaatioelokuvan voi tehdä muutenkin kuin kopioimalla Disney-konseptia. Eikä Akira tehnyt vaikutusta vain länsimaissa, sillä kotimaassaankin se oli jotain ennennäkemätöntä. Se oli suurin ja kallein siihen asti tuotettu anime-elokuva, ja sitä oli toteuttamassa toistakymmentä tuotantoyhtiötä. Suuri ei aina ole kaunista, mutta tässä tapauksessa satsaus näkyy ja kuuluu. Piirrostyön yksityiskohtaisuus on henkeäsalpaavaa, eikä liikkeen kuvausta osata tänäkään päivänä tehdä yhtään elävämmin. Myös äänimaailma ja musiikki ovat kuulemisen arvoisia. Ääniraidalla perinteisen japanilaisen kansanmusiikin rytmit ja modernit syntetisaattorisoundit sulautuvat saumattomasti yhteen.
Lajityypiltään Akira on scifi-dystopia. Tapahtumat sijoittuvat post-apokalyptiseen Neo-Tokioon, jossa vanhan maailman rappeutunut henki on edelleen läsnä. Moottoripyöräjengit, huumekauppa, poliittinen korruptio ja katuväkivalta sekä yleinen välinpitämättömyys kuuluvat normaaliin päiväjärjestykseen. Yhteiskunnallisen anarkian keskellä on käynnissä salainen tutkimusprojekti, johon mystinen Akira jollain tavoin liittyy, mutta onko Akira pelastaja vai lopullisen tuhon airut?
Ei tarvitse olla ruudinkeksijä oivaltaakseen tarinaan liittyvän suurtuhosymboliikan viittauskohteita. Hiroshima ja Nagasaki lyövät suoraan kasvoihin, kun Akiran ylimaalliset voimat lopulta vapautuvat, ja elokuvan loppuhuipennus on todellinen tajunnan räjäyttävä visuaalinen trippi jonnekin kosmisen kaaoksen keskipisteeseen. Siitä huolimatta että tarinassa ollaan kataklysmin äärellä, kyseessä ei ole tuhon kuvaus vaan selviytymistarina, jossa ihmiskunta yrittää parhaansa mukaan elää sekasorrossa, jonka on itse itselleen aiheuttanut. Suuria teemoja yli 30-vuotiaalle piirroselokuvalle.
Ensi-ilta Hämeenlinnassa 14.8.2020.