Jane Campionin ohjaamaa ja käsikirjoittamaa Yön kirkas tähti -elokuvaa (Bright Star, 2009) katsoessaan muistaa taas, miksi elokuvat ovat tärkeitä ja terapeuttisia, miksi niitä rakastaa, erityisesti teatterissa!
Yön kirkas tähti kertoo tositarinan runoilija John Keatsin (rooliin täydellisesti sopiva Ben Whishaw) viimeisistä vuosista 1818–1821 ja ennen kaikkea Fanny Brawnesta (loistava Abbie Cornish), joka rakastui häneen. Rakkaustarinan näkökulma on naisen, ja Campionin ote siihen on nerokkaan feminiininen.
Ensi kuvista alkaen Campion osoittaa kykynsä kuvata ihmisten välisiä jännitteitä. Tunnetilat kietoutuvat miljöisiin ja maisemiin, kuten hänen muissakin ohjaustöissään Pianosta alkaen. Alkukuvissa neula kulkee läpi kankaan, seuraavaksi saamme nähdä liehuvat pyykit narulla ja teepöydän takkatulen ääressä. Mainiot sivuhenkilöt – pikkusisar Toots (Edie Martin) ja Keatsin ystävä Brown (Paul Schneider) – esitellään jo ensimmäisten minuuttien aikana. Brownin rooli on kirjoitettu mielenkiintoisen häirikkömäiseksi.
Rakkauden heräämistä kuvataan hienovireisesti. Sen synty on läheisessä yhteydessä luonnonelementteihin, puihin – ensin paljaisiin, sitten kukkaan puhkeaviin – sinililjaniittyihin ja narsisseihin, tuuleen joka hulmuttaa verhoa Fannyn maatessa vuoteella. Elokuva on täynnä häpeämättömän hurmaavia pieniä yksityiskohtia – kissa kehrää, perhoset lepattelevat Fannyn huoneessa, keittiössä leivotaan. Katsoja saa seurata Regency-ajan vaatteiden ja asusteiden ilotulitusta – suomeksi tätä muotivaihetta kutsutaan empireksi. Vaatteet ja tekstiilit ovat elokuvassa tärkeässä roolissa, kuten ne olivat myös todellisen Fanny Brawnen elämässä.
Kuitenkaan elokuva ei ole pukudraama eikä edes ”romanttinen” sanan sentimentaalisessa merkityksessä. Campion on historiallisissa elokuvissaan onnistunut välttämään täysin kaiken sentimentaalisuuden. Tyyli on enemmänkin lähellä kaihoisaa realismia. Kuolleet perhoset lakaistaan lattialta. Elokuva ei kaihda surua ja murhetta, sairautta ja katoavuutta – se kertoo elämästä itsestään. Yö on tumma, mutta se on myös hellä – ”tender is the night” kuuluu säe Keatsin runosta Ode to a Nightingale.
Campionin konsulttina historiallisten faktojen suhteen on toiminut Keats-elämäkerturi Andrew Motion. Whishaw opetteli musteen ja sulkakynän käytön, ja elokuvassa esiintyvät kirjeet ovat hänen omaa käsialaansa.
Bright Star on Keatsin kuulu sonettimuotoinen runo, jonka hän omisti Fanny Brawnelle. Siinä runoilija lepää rakkaansa sylissä ja puhuttelee tähteä, paikallaan pysyvää Pohjantähteä, jonka kaltainen runoilija haluaa olla. Runoilija ei samaistu tähden yksinäisyyteen, sen erakkomaiseen katseeseen, vaan haluaa olla sen lailla tunteissaan muuttumaton. Hän haluaa olla ”ikuisesti hereillä suloisessa levottomuudessa”. Runossa on pohjavireenä vahva katoavaisuuden tuntu, aavistus omasta lähestyvästä kuolemasta 25-vuotiaana.
Juuri tämän tunnelman Jane Campion on tavoittanut mestarillisesti. /Anneli Jussila
Kritiikki on julkaistu lyhempänä Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 25.9.
KAVIn aluesarja: Jane Campion, Yön kirkas tähti (Bright Star, Britannia/Australia/Ranska 2009) ti 28.9. ja UUSINTANÄYTÖS 19.10. klo 18.00 Bio Rex. 120 min. K7. KAVI 35 mm. Suom. tekstitys. Päärooleissa Abbie Cornish ja Ben Whishaw. Puvustus ja lavastus Janet Patterson. Kuvaus Greig Fraser. Musiikki Mark Bradshaw. Liput (6 €) Kino Tavast ry:n verkkokaupasta https://kinotavast.tapahtumiin.fi/.