Nürnberg 26. toukokuuta 1828. Paikallinen suutari löysi kaduilta harhailemasta noin 16-vuotiaan mykän pojan, jolla oli mukanaan kevyen ratsuväen kapteenille osoitettu kirje. Pojan äiti oli antanut hänet kirjeen kirjoittajalle hoidettavaksi, mutta tällä oli jo ennestään kymmenen lasta. Kirjeessä Kaspar Hauserin toivottiin voivan liittyä samaan joukko-osastoon, jossa hänen isänsä oli palvellut, mutta Kasparista tuli yliopistoprofessorin huollettava. Suuren julkisen mielenkiinnon ja uteliaisuuden leimaama tapaus päättyi viisi vuotta myöhemmin vielä dramaattisemmin kuin oli alkanut – murhaan.
Arvoituksellinen elämäntarina kiehtoi merkittävimpiin saksalaisiin fiktio- ja dokumenttielokuvaohjaajiin yhä lukeutuvaa Werner Herzogia (s. 1942), joka ohjasi siitä Jakob Wassermannin kanssa käsikirjoittamansa Kaspar Hauserin tapauksen (1974). Mm. Cannesin elokuvajuhlien tuomariston palkinnon voittanut klassikkodraama sijoittuu Herzogin filmografiassa kohtaan, jossa hänen tarinansa tapahtuvat useimmiten nykyisen Saksan alueella ja täyttävät ulkoisesti epookkielokuvan tunnusmerkit. Sisältö onkin sitten jotain aivan muuta.
Herzogin elokuvissa yhtenä tärkeimmistä avaimista on unenomaisuus – oli ”uni” sitten kauniin koskettava, painajaismainen tai jopa kumpaakin. Samoin päähenkilöjen omintakeisuus on hänen tuotantonsa punaisia lankoja, ja siten hän tulee samalla haastaneeksi käsityksiä normaaliudesta.
Tällä kertaa valkokankaalla ei kuitenkaan pääse valloilleen Klaus Kinskin luova, vaarallinen hulluus, vaan valokeilaan on istutettu roolihahmonsa tapaan nuoruudessaan vakavaa kaltoinkohtelua kokeneen amatöörin Bruno S.:n puhutteleva vähäeleisyys. Elokuvassa kuullaan hänen itseoppineena muusikkona soittamiensa pianokappaleiden lisäksi pari sinänsä hyvin paljon käytettyä barokin perusteosta, jotka sulautuvat kohtauksiinsa hienosti.
Melankolista, mystistä ja pohjimmiltaan arkisen oivaltavaa tarinaa tukevat Jörg Schmidt-Reitweinin ja Herzogin itsensä toteuttama naturalistinen, joissakin ulkokuvissa utuinen kameratyöskentely sekä Beate Mainka-Jellinghausin kiirehtimätön leikkaus.
Vaikkei olisi aiemmin tutustunut Herzogin ohjauksiin, Kaspar Hauserin tapaus on oivallinen ikkuna hänen jäljittelemättömään maailmaansa. /Taneli Hiltunen
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 24.1.2024.
Kino Tavast -sarja: Werner Herzog, Kaspar Hauserin tapaus (Jeder für sich und Gott gegen alle, Länsi-Saksa 1974) ti 30.1. klo 18.00 BioRex, sali 3 (Paasikiventie 2). 110 min. K12. Liput 13 € Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen. Näytöksen jälkeen on mahdollisuus jäädä saliin keskustelemaan katsomiskokemuksesta ja elokuvan teemoista.
Artikkelikuvassa Kaspar Hauser (Bruno S.) katsoo kaivon vedenpintaan heijastuvaa kuvajaistaan mietteliään oloisena. Kohtauksessa näkyy Herzogin halu rikkoa kuvakerronnan perinteitä. Kuvakaappaus Blu-rayltä