”Tämä ei ole se, mitä lupasit”, henkäisee korealaisperheen äiti Monica Yi (Yeri Han), kun muuttoauto kaartaa heinittyneelle pellolle. Pihan laidalle on pysäköity parakkia muistuttava talo, pyörillä varustettu siirrettävä ”mobile home”. Yin nelihenkinen perhe on muuttanut Kaliforniasta isän, optimismia huokuvan Jacobin (Steven Yeun) unelman perässä Arkansasin Lincolniin, loputtoman avaraan maisemaan. Eletään 1980-lukua, Ronald Reaganin aikaa Yhdysvaltojen raamattuvyöhykkeellä. Ohjaaja ja käsikirjoittaja amerikankorealainen Lee Isaac Chung on kertonut ammentavansa tarinaan kokemuksia omasta elämästään. Vaikka puolet elokuvan dialogista käydään korean kielellä, on kiiltokuvamainen kertomus amerikkalaisen unelman ylistyslaulua alusta loppuun. Katsojalle käy pian selväksi, että tässä haavetta paremmasta elämästä metsästetään koko lailla eri tyylilajissa kuin korealaisen Bong Joon-hon mustalla huumorilla sävytetyssä jännärissä Parasite (2019).
Jacob ja Monica Yi asettuvat kahden lapsensa, sydänsairaan Davidin (Alan Kim) ja Annen (Noel Kate Cho) kanssa taloksi keskelle ei-mitään. Monica haikailee kaupunkiin, mutta Jacobilla on idea menestyvästä maatilasta. Hän suunnittelee raivaavansa peltoja, jotka tuottavat korealaisessa keittiössä tarvittavia vihanneksia lähialueen suurkaupungeissa asuville maanmiehille. Apumiehenään hänellä on melko sekopäiseltä vaikuttava Paul (Will Patton), jonka uskonnollisuus ilmenee kielilläpuhumisena ja eksorsismina. Monican iäkäs äiti Soon-ji (roolistaan sivuosa-Oscarin bongannut Youn Yuh-jung) muuttaa Koreasta auttamaan taloudessa. Amerikkalaistuneet lapset vierastavat mummia. Etenkin pieni David karsastaa korttia pelaavaa ja tv:n showpainin tosissaan ottavaa isoäitiä: ”Et ole oikea mummi, koska et leivo, vaan kiroilet ja käytät miesten kalsareita!”
Silta sukupolvien välille alkaa rakentua, kun taloudesta katkaistaan vesi. Mummi on tuonut mukanaan minarin, vesisellerin (Oenanthe javanica) siemeniä. Helppohoitoinen ja lähes missä tahansa maastossa rikkaruohon tapaan kasvava vihannes on Koreassa tavallinen aterioiden lisuke. Minari juurtuu ja kukoistaa joen partaalla, vaikka kaikki muu meneekin pieleen. Symboliikka ei voisi olla sen selkeämmin esitetty! Elokuvan tarina etenee lakonisesti, Chloé Zhaon Nomadlandin visuaalisesti mieleen tuovassa rytmissä. Tarinan päätökseen pakattu onnettomuuskin on tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa, eikä siis tarjoa katsojalle yllätystä.
Elokuva sai peräti kuusi Oscar-ehdokkuutta ja sille myönnettiin parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe-palkinto 2021. Tämä on elokuva niille, jotka uskovat lempeään arkeen, yrittämiseen ja siihen, että jokainen on oman onnensa seppä. /Irene Wai Lwin Moe
Kirjaston Kinopiiri: Lee Isaac Chung, Minari (USA 2020) ma 29.1. klo 17.30 pääkirjaston Mediahuone (Lukiokatu 2). 115 min. K12. Suom. tekstitys. Vapaa pääsy. Kinopiiri-näytökset järjestävät yhteistyössä Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja Kino Tavast, jonka edustajat alustavat elokuvan ja vetävät sen jälkeen käytävää keskustelua.
Lue myös Kino Tavastin kevätkauden ohjelmistoa esittelevä blogipostaus.
Artikkelikuvassa Yin perhe uuden edessä. Kuva: Filmikamari