”Jos en minä noita ymmärrä, niin ei kyllä ymmärrä kukaan muukaan”, toteaa antroposofian monitoimimies Rudolf Steiner maalauksiaan henkeään pidätellen esittelevälle Hilma af Klintille (kuvankaunis Tora Hallström). Nuori taiteilija musertuu arvostelusta ja päättää luopua maalaamisesta kokonaan. Jälkipolvien onneksi hän ei niin kuitenkaan tehnyt.
Monet häkellyttävän moderneista abstrakteista teoksista tuovat mieleen geometriset mandalat, buddhalaiset universumin kartat. Kuinka näin hieno taiteilija on unohtunut taidehistorian sivulauseisiin?
Mm. Oscareilla palkitun ohjaaja-käsikirjoittaja Lasse Hallströmin filmografiaan mahtuu monta kiinnostavaa naiskuvaa, joista Hilma saattaa hyvinkin olla henkilökohtaisin. Vaikka dialogi käydään englanniksi, on sankaritar ruotsalaisen Hallströmin kunnioittama maannainen.
Hilma (2020) on Anders Zornin ja Carl Larssonin maalauksista tutun kalpean pohjoisen valon läpi nähty kuvaus lahjakkaasta taiteilijasta, jonka kohtalona oli syntyä sata vuotta liian aikaisin. Hilma af Klint (1862–1944) on myllännyt uusiksi käsityksen abstraktin taiteen pioneereista. Wassily Kandinsky ja Piet Mondrian saavat kiltisti tehdä tilaa vasta 40 vuotta kuolemansa jälkeen suuren yleisön tietoisuuteen nousseelle erikoislaatuiselle taiteilijalle.
Hallström on valinnut elämänkertaelokuvissa paljon käytetyn ajassa taaksepäin kiertyvän kehyskertomuksen. Iäkäs taiteilija (Lena Olin) istuu tukholmalaisessa raitiovaunussa. Muistot virtaavat ohi pikkusisko Herminan (Emmi Tjernström) kuolemasta opiskeluvuosiin Tukholman Konstfackissa. Menetykset ja niukka arki ahdistavat taiteilijan ammattiin suuntaavaa nuorta Hilmaa.
Hilma etsii vastauksia ajan kulttuuriväen suosimien esoteeristen uskontojen piiristä, sukeltaa okkultismiin, teosofiaan ja tutkii Rudolf Steinerin oppeja. Hän yrittää saada yhteyden rakkaaseen sisareensa spiritistisissä istunnoissa. Kun henkimaailma yllättäen vastaa, antautuu Hilma uuden taideilmaisun vietäväksi.
Hallström antaa runsaasti tilaa Hilman sisäiselle maailmalle, jossa henget ohjaavat taiteilijan sivellintä. Rakkaus- ja mustasukkaisuusdraama maisemamaalari Anna Casselin (Catherine Chalk) kanssa on hento sivujuoni. Vuodenajat peilaavat elämänkaaren vaiheita – saariston kesä onnellisia aikoja, talvi aikuisuuden haastavia viimoja. Ulkokuviin ympätyissä dokumenttifilmien pätkissä 1900-luvun alun ihastuttava eurooppalainen Tukholma herää eloon. /Irene Wai Lwin Moe
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 6.3.2024.
Kuukauden pohjoismainen: Lasse Hallström, Hilma (Ruotsi 2020) ma 11.3. klo 18.00 Museo Militarian elokuvasali. 119 min. K12. Suom. tekstitys. Liput 8 € Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta käteisellä/kortilla klo 17.45 alkaen.
Artikkelikuvassa kollektiivinen luovuus on valloillaan taiteilijayhteisössä. Kuva: Filmikamari