Pedro Almodóvarin vuonna 2019 valmistunut Kärsimys ja kunnia edustaa juuri sellaista elokuvataiteen syvään päätyyn sukeltavaa eletyn elämän pohdintaa, mitä vakavasti otettavalta nykyelokuvalta yhä useammin odottaa, mutta melkein yhtä usein joutuu pettymään. Kun ohjaaja asettaa oman elämänkokemuksensa peliin eikä tee kompromisseja markkinavoimien vaatimuksille, valkokankaalle ilmaantuu kuitenkin silloin tällöin Kärsimyksen ja kunnian kaltaisia timantteja.
Kärsimys ja kunnia on eittämättä Almodóvarin elokuvista se omaelämäkerrallisin. Elämäkerrallisuuden laji on kuitenkin autofiktiivistä, ja kuinka pitkälle tarinan päähenkilö, vanheneva elokuvaohjaaja Salvador Malloni, on Almodóvarin todellinen alter ego, jää katsojan oman harkinnan varaan. Salvadorin kamppailu ikääntymisen mukanaan tuomia vaivoja sekä elämän kolhujen aiheuttamia traumoja ja eksistentiaalista tyhjyyden tunnetta vastaan on joka tapauksessa vahvoja tunteita ja paljon ajatuksia herättävää katsottavaa.
Luovan työn raadollinen tuska ja halvaannuttava henkinen lamaannus välittyvät iholle asti, mutta samalla esiin puskee koko ajan jotain uutta, joka hakee muotoaan, ja harvoin elokuvassa näkee niin tinkimätöntä taiteilijaelämän kuvausta kuin Kärsimyksessä ja kunniassa. Almodóvar on itse sanonut elokuvan kertovan hänen omasta elämästään, mutta vain siinä merkityksessä että hänen omat kokemuksensa ovat toimineet inspiraationa, ja lopputulemana on syntynyt fiktiivinen draamaelokuva. Faktan ja fiktion erottelu on sitä paitsi joka tapauksessa merkityksetöntä, kun katsottavana on kokonaisvaltainen ja aistivoimainen taideteos.
Kuvakerronnaltaan Kärsimys ja kunnia on taattua Almodóvar runsaine väripaletteineen sekä viimeiseen asti mietittyine kompositioineen ja rajauksineen. Tarinassa liikutaan eri aikatasoilla Salvadorin lapsuuden, nuoruuden ja nykyhetken välillä, kunnes aikatasot lopulta viimeisessä kohtauksessa sulavat yhteen ja luovat tarinaan uuden, tulevaisuudenuskoa henkivän ulottuvuuden.
Antonio Banderas heittäytyy kaikella antaumuksellaan Salvadorin osaan, ja hänet palkittiin roolityöstään parhaan miespääosan espanjalaisella Goya-palkinnolla, yleiseurooppalaisella European Film Awardsilla sekä Cannesin parhaan miespääosan palkinnolla. Sivuosassa nuoren Salvadorin äitinä nähdään Penélope Cruz, joka hänkin olisi oman palkintonsa ansainnut. /Timo Miettinen
Kirjaston Kinopiiri: Pedro Almodỏvar, Kärsimys ja kunnia (Dolor y gloria, Espanja 2019) ma 28.10. klo 17.30 pääkirjaston Mediahuone (Lukiokatu 2). 1 h 49 min. K16. Suom. tekstitys. Vapaa pääsy.
Kinopiiri-näytökset järjestävät yhteistyössä Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja Kino Tavast, jonka edustajat alustavat elokuvan ja vetävät sen jälkeen käytävää keskustelua.