Kylmä sota lisäsi aivan omat kierroksensa elokuvalliseen kantaaottamiseen, ja päivänvalon näki hyvin riskialttiitakin projekteja, joissa ei pelätty nostaa tikunnokkaan oikeastaan mitään. Toteutumista saattoi toki auttaa, mikäli sattui olemaan Stanley Kubrick vahvatahtoisimmillaan. Keskellä länsi- ja itäblokin kädenvääntöä brittinero tarttui ydinasepelotteeseen riehakkaan tarkkanäköisesti mustassa satiirissaan Tohtori Outolempi eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (1964).
Tarinaan vetäisee sähköt USA:n ilmavoimien prikaatikenraali Jack D. Ripper (Sterling Hayden), joka on vainoharhaisten salaliittoteorioiden vallassa (kuulostaako tutulta?). Hän määrää USA:n hallinnon ohi ydinpommikonelaivueen kohti Neuvostoliittoa, mikä avaa ovet totaaliselle vastaiskulle. Miten supervaltojen koneistot mahtavat reagoida?
Siinä missä Sidney Lumetin Pommin varjossa samalta vuodelta valitsi hyytävän realistisen, painostavan lähestymistavan, Kubrickin käsissä kylmän sodan kauhun tasapainon absurdius tuntuu yhtäaikaisesti sekä tavattoman koomiselta että vastaansanomattoman kylmäävältä.
Omalaatuisen hahmogallerian näyttelijöistä voisi kehua melkeinpä ketä tahansa, mutta pääosastaan/osistaan Oscar-ehdokkuudella huomioitu Peter Sellers on omassa luokassaan. Hänen aina hämmästyttävä kykynsä näytellä toisiaan täysin muistuttamattomia hahmoja samassakin tarinassa oli tullut tutuksi Britanniassa jo radiokuunnelmissa, mutta oikean kätensä pakkoliikettä vastaan kamppaileva piilonatsi, tohtori Merkwürdigliebe (”Outolempi”), on kenties hänen koko näyttelijänuransa ylittämättömin helmi. Eivät hänen kaksi muutakaan rooliaan USA:n presidenttinä ja kuninkaallisten ilmavoimien everstinä hassumpia ole.
George C. Scott eläytyy niin ikään antaumuksella kenraali ”Buck” Turgidsoniksi, missä voi halutessaan jo nähdä aavistuksen muutaman vuoden päässä odottaneesta mestarillisesta kenraali Pattonista.
Visuaalisesti Kubrickin elokuvissa lavastuksen merkitys on valtava, ja mustavalkokuvauksessa tiettyjen kohtausten syvyysvaikutelma korostuu entisestään High Dynamic Range -värimääritetyn 4K-restauroinnin myötä. USA:n valtio- ja sotilasjohdon ”sotahuone” tuo suureellisuudessaan jollain tapaa mieleen jopa Chaplinin Diktaattorin Hynkelin ”palatsin” groteskit mittasuhteet.
Musiikki ei luonnollisesti jää sekään kakkoseksi, sillä 1860-luvulta sisällissodan vuosilta periytyvä ”When Johnny Comes Marching Home” antaa tahdin ydinpommilastin kyydille kohti Neuvostoliittoa, siinä missä eräs Vera Lynnin tunnetuksi tekemä ikoninen klassikko antaa sanoituksillaan viimeisen ironialatauksen.
Tehtäisiinkö vastaavanlaista elokuvaa nyt, kun sen sanoma on jälleen suorastaan piinaavan ajankohtainen? Jaksan epäillä – Kubrick kun asetti riman sen verran korkealle. /Taneli Hiltunen
Kirjaston Kinopiiri: Stanley Kubrick, Tohtori Outolempi eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb, Britannia/USA 1964) ma 9.12. klo 17.30 pääkirjaston Mediahuone. 1 h 35 min. K12. Suom. tekstitys. 4K. Vapaa pääsy.
Kinopiiri-näytökset järjestävät yhteistyössä Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja Kino Tavast, jonka edustajat alustavat elokuvan ja vetävät sen jälkeen käytävää keskustelua.