Tytär syöttää iäkkäälle äidilleen mustikkapiirakkaa: ”Näin siekin syötit minnuu ku mie olin pien.” Äiti hymyilee lapsekkaasti ja nostaa käden tyttären poskelle. 

Hetki on hellä, eikä tyttären roolissa olevan Sarina Kurjen tarvitse näytellä: aidot tunteet ovat olleet pinnassa Uimaan-elokuvan harjoituksissa ja kuvauksissa. Paitsi että äidin roolia esittävän Eila Pethmanin kanssa heillä synkkasi alusta asti kuin olisivat äiti ja tytär, Kurki hautasi oman oikean äitinsä viikkoa ennen kuvauksia. 

Äidin rooli toi muistoja myös Pethmanin mieleen omasta ajastaan äitinsä omaishoitajana ja tuon vastuun tuomista epäkohdista – kuinka siinä riidellään ja rakastetaan yhtä lailla. Molemmat näyttelijät haluavat sanoa samaa: elokuvan viesti on tärkeä sanoma äidin ja tyttären – mutta miksei kenen tahansa omaishoitajan ja hoidettavan läheisensä – välisestä realistisesta arkipäivän haasteesta, kun ei enää meinaa jaksaa. Silloin rakkaus on usein se, joka vielä loppuun asti kannattelee. 

”Omaishoitajana on tärkeä tietää, ettei ole yksin asian äärellä. Mitä enemmän omaishoitajien jaksamisesta puhutaan, sitä herkemmin tilanne otetaan vakavasti ja tosissaan myös vaikuttavien tahojen toimesta, jotta saadaan tukea sekä apua. Tämä tilanne on totta monen ihmisen elämässä, myös rooliäitini Eilan”, Kurki painottaa. 

Pethman on samaa mieltä ja toivoo, että omaishoitajat tulisivat yksilötasolla paremmin kuulluiksi sen sijaan, että heidät niputetaan massaksi, jossa jokaisen erilaisia tilanteita ei oteta henkilökohtaisesti huomioon. Yhteiskunnan toimintamallien on muututtava inhimillisempään suuntaan. ”Uimaan on mielestäni oiva viritys keskustelun herättäjäksi”, Pethman sanoo. ”Se uskaltaa tuoda esiin myös usein hyssytellyt vaikeat tunteet, jotka on hyvä näyttää, sillä niitäkin koetaan.” 

Uimaan-elokuva ei ollut kummallekaan ensimmäinen näyttelijärooleissaan. Pieniä rooleja Kurki oli tehnyt televisiossa ennenkin, kokien lyhytelokuvassa mukana olon hyväksi ja luonnolliseksi. Pethman näytteli ja työskenteli 50- ja 60-luvuilla useissa elokuvaprojekteissa. 

Kumpikin kertoo elokuvan ensinäytöksen olleen jännittävä ja liikuttava kokemus. ”Kuva on vahvempi kuin puhe, erityisesti osoittamaan yhteiskunnan ongelmakohtia. Elokuvan rauhallinen rytmi ja ilmeillä luodut tunnetilat olivat todella puhuttelevia”, sanoo Pethman. ”Elokuva onnistui leikkauksessa ja tunnelmanluonnissa, missä vähäpuheisuus vain korostaa tarinan kerrontaa. Sanoma on liian tärkeä hukattavaksi”, lisää Kurki. 

Voimavarojensa ja jaksamisensa rajamailla kamppaileville omaishoitajille Pethman ja Kurki haluavat toivottaa parempia päiviä sekä kannustaa pitämään huolta omasta hyvinvoinnista läheisensä lisäksi. ”Pyrkikää säännöllisiin vapaisiin tai hoitoapuun, jos vain mahdollista – apua on pyydettävä, sitä on vaadittava ja sitä on saatava!” 

*