Clint Eastwood (s. 1930), jonka ura ohjaajana käynnistyi 1970-luvun alussa ja tiettävästi päättyi viime syksynä, on teemoiltaan haastavien elokuvien erikoismies. Niinpä ei ole yllättävää, että hän tarttui – itselleen epätyypillisen massiivisesta mittakaavasta huolimatta – Tyynenmeren sodan viimeiseen vuoteen 1945 sijoittuvaan Isiemme lippuihin (2006). Paul Haggisin ja William Broyles Jr.:n käsikirjoitus perustuu yhden päähenkilöistä, lääkintämies John ”Doc” Bradleyn (Ryan Phillippe) pojan James Bradleyn ja Ron Powersin samannimiseen kirjaan.
Elokuvan toteutumisen kannalta ratkaiseva nytkähdys tapahtui vuoden 2005 Oscar-gaalan kulisseissa: Eastwood ja Steven Spielberg sopivat keskenään, että jälkimmäinen jää tuottajaksi ja Eastwood istahtaa ohjaajan tuolille. Bonuksena elokuvasta tuli vieläpä tupla, sillä Eastwood halusi mukaan myös japanilaisen näkökulman. Se nähdään Kinopiirissä 10.3. Kirjeitä Iwo Jimalta (2006) -sisarelokuvassa.
Vaikka juonen katalysaattorina ja paluupisteenä on pienestä Iwo Jiman saaresta 19.2.–26.3.1945 käyty taistelu, ihmismielen syövereihin elokuva kaivautuu totuuden suhteellisuuden ja sotapropagandan kautta. Yksi Tyynenmeren sodan ja samalla koko toisen maailmansodan ikonisimmista valokuvista on Tähtilipun nostaminen Suribachi-vuorelle, mutta tosiasiassa valokuvaaja Joe Rosenthal taltioikin vasta toisen, hetkeä myöhemmin ”näytellyn” lipunnoston. Totuus monella tapaa ironisesta tapahtumakulusta on Isiemme lippujen avainkohtauksia.
Julkisuuden valokeilaan joutuneiden sotilaiden hämmennys ja psyykkiset traumat tulevat esiin sekä sotaobligaatioita mainostavan kiertueen aikana että myöhemmin – varsinkin kun Adam Beachin satuttavan uskottavasti näyttelemä korpraali, pima-heimon intiaani Ira Hayes joutuu sankarin asemastaan huolimatta rasististen solvausten kohteeksi. Edessä on alkoholin vauhdittama synkkä kierre.
Eastwood on läpi uransa kuvannut väkivaltaa realistisesti. Isiemme lipuissa Iwo Jimasta käytävän taistelun arvaamaton kaaos rivisotilaiden kannalta käy selväksi heti, kun ranta on täyttynyt maihinnousualuksista purkautuvasta merijalkaväestä ja pahaenteisen hiljaisuuden jälkeen japanilaiset avaavat tulen koko voimallaan. Kerronta onnistuu ansiokkaasti poimimaan yksilötason kokemuksia näissäkin kohtauksissa, joita on jaksotettu elokuvan varrelle.
Visuaalisesti vaikutuksen tekee alusta loppuun erittäin hallitun kameratyöskentelyn ja terävän editoinnin ohella omaleimainen väripaletti, joka hakeutuu kohti mustavalkoisuutta mutta pysyy vahvan sävykkäänä. Samoin kannattaa kiinnittää huomiota Eastwoodin itsensä säveltämään pienimuotoiseen mutta maihinnousukohtauksessa sotakoneiston vääjäämätöntä liikettä rumpurytmin kera korostavaan musiikkiin.
Isiemme liput on kompromisseja tekemätön kuvaus amerikkalaisessa mytologiassa ”viimeisenä hyvänä sotana” kohdellun konfliktin nurjista pulista ja siitä, kuinka kansalaisia pyritään tietoisesti manipuloimaan, jotta he pysyisivät sotaponnistusten takana. Kunpa aihe voisi olla vähemmän ajankohtainen. /Taneli Hiltunen
Kirjaston Kinopiiri: Clint Eastwood, Isiemme liput (Flags of Our Fathers, USA 2006) ma 17.2. klo 17.30 pääkirjaston Mediahuone (Lukiokatu 2). 2 h 12 min. K16. Suom. tekstitys. Blu-ray. Vapaa pääsy.
Kinopiiri-näytökset järjestävät yhteistyössä Hämeenlinnan kaupunginkirjasto ja Kino Tavast, jonka edustajat alustavat elokuvan ja vetävät sen jälkeen käytävää keskustelua.