Kolme miehiinsä pettynyttä naista, kolme murhaa, kuolemansyyntutkija sekä numerosarja. Siinä ainekset ohjaaja-käsikirjoittaja Peter Greenawayn absurdiin mustaan komediaan Kohtalokkaat numerot (1988). Tapansa mukaan Greenaway pitää etäisyyttä perinteiseen elokuvakerrontaan, vaikka kaikki klassisen salapoliisitarinan elementit ovatkin koossa ja tapahtumat etenevät kuin dekkarissa ikään. Siitä huolimatta hän ennemminkin leikittelee katsojien odotuksilla ja symboliikantajulla kuin ohjaa tavanomaista murhamysteeriä. Mihin esimerkiksi henkilöhahmojen jatkuvasti pelaamat pelit, kilpailut ja numeroleikit viittaavat? Miksi murhat tapahtuvat perhepiirissä? Miksi murhaajilla on sama nimi? Onko kaikki lopulta ”vain” postmodernia avointen merkitysten leikkiä?
Greenawayn tavaramerkiksi kiteytyneitä maalauksellisia asetelmia ja viittauksia kuvataiteen historiaan löytyy tästäkin elokuvasta, vaikka kuvamaailma onkin tällä kertaa hiukan minimalistisempi kuin esimerkiksi Piirtäjän sopimuksessa tai hittielokuvassa Kokki, varas, vaimo ja rakastaja. Jokaisessa oteksessa näkyy silti kuvataiteilijan kädenjälki. Temaattisena punaisena lankana kulkevat kuoleman ja seksuaalisuuden teemat, jotka kiertyvät loppua kohden tiukasti yhteen.
Greenawayn tuotantoon kuuluu kokoillan fiktioelokuvien lisäksi kymmeniä lyhyt- ja dokumenttielokuvia, jotka ovat vuosien kuluessa herättäneet paitsi ihastusta, myös pahennusta groteskin kuvastonsa ja aihemaailmansa tähden. Jos Greenawayn elokuvat ovat entuudestaan tuntemattomia, Kohtalokkaat numerot on kuitenkin erinomainen avauselokuva hänen tuotantoonsa tutustumiseen. Koko perheen viihdettä se ei ole, mutta vahvan tarinallisuutensa ansiosta silti erinomaisen yleisöystävällistä katsottavaa. /Timo Miettinen
Kino Tavast -sarja: Peter Greenaway, Kohtalokkaat numerot (Drowning by Numbers, Britannia/Alankomaat 1988) ti 25.2. klo 18.00 BioRex (sali 3). 1 h 58 min. K16. Suom. tekstitys. DCP. Liput Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen. Mahdollisuus osallistua keskusteluun näytöksen jälkeen.
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 19.2.