Tokiossa on 14,2 miljoonaa asukasta. Turistimatkalaisen maisema avautuu kolmiulotteisten jättiscreenien valaiseman Shibuyan risteyksen kautta Kabukichon remuisille kujille ja aamuksi Sensojin temppelin tungokseen. Paikalliset eivät juuri nosta katsettaan. Kaikilla on kiire. Kuinka moni noista maailman upeimman suurkaupungin asukkaista on yksinäinen?
Aika moni, vastaa ohjaaja Takehito Sakamoto. Vuokraperheet (Rentaru Famirii, 2023) tarjoaa melkeinpä dokumentilta maistuvan annoksen japanilaista kulttuuria keittiön puolelta kurkaten. Kuten japanilaiseen ateriaan sopii, on tämäkin kattaus koottu useasta pienestä tarjottavasta. Episodeiksi näitä elokuvan kohdalla tavataan sanoa. Vuokraperheet kertoo yksinäisyyden ja siitä tunnetun häpeän perijapanilaisesta liitosta kolmen henkilön kautta. Japanissa on tosielämässäkin mahdollista vuokrata perheenjäsen tai ystävä, kun sosiaalinen tilanne niin vaatii. Ja vaatiihan se, etenkin juuri Tokion kaltaisessa megalomaanisessa paikassa, jossa ihmissuhteiden luominen on haasteista kenties suurin.
Sakamoto heittää katsojan heti syvään päätyyn. Raivokas mies pahoinpitelee vaimoaan. Tilanne uhkaa jo itkevän vauvankin turvallisuutta. Pikakelaus – neljä vuotta eteenpäin. Pieni Sakura tyttö tiukkaa äidiltään Tomokolta (Nanami Kawakami), millainen hänen isänsä on. Kuvaan astuu Kenta Mikami (Shun Shioya), jonka henkilövuokrausyritys tarjoaa toden totta täydellistä palvelua. Asiakas haastatellaan ja toiveet kartoitetaan tarkoin. Mikami varoittaa asiaan kuuluvasti Tomokoa huijauksen vaaroista, mutta Sakura saa kuitenkin viisivuotissynttäreillään aikamoisen lahjan: ”Isä” palaa takaisin!
Kenta Mikamin tarina kerrotaan elokuvan toisessa, dokumenttia mukailevassa episodissa. Kameramies seuraa Mikamia työssään. Tehtävät vaihtelevat otakun syntymäpäiväjuhlista lapsettoman papparaisen ”pojaksi”. Ongelmiltakaan ei säästytä, kun yakuzan tyttöystävä haluaa tunnustaa uskottomuutensa ja pikkupojan äiti ripustautuu Mikamiin kuin takiainen. Välähdykset miehen oikeasta elämästä paljastavat japanilaisen yhteiskunnan tulehtuneet haavat kipeimmin: perinteinen tiivis perheyksikkö on hajoamisen partaalla.
Kolmannen episodin päähenkilö, 17-vuotias Nanako (Yua Shiraishi) kokee isähuijauksen traagisimmillaan. Ulkomaille matkustamisesta haaveileva lukiolainen on kasvanut rakastavan äidin ja harvoin kotona vierailevan, mutta läheisen ”isän” perheessä. Kun kohtalo puuttuu peliin, joutuu tyttö kokoamaan itsensä uudelleen. Perheen uusi määritelmä löytyy maaseudulta, joka kireälle viritetyn Tokion jälkeen näyttäytyy nostalgisena pakopaikkana. Kuvio on tuttu myös japanilaisesta kirjallisuudesta.
Vuokraperheet avaa henkilöidensä tarinaa rauhalliseen tahtiin. Niin vuokraisä-Kenta Mikamin kuin katsojankin myötätunto on perheenjäseniä ja ystäviä kaipaavien asiakkaiden puolella. Vanhan papan aito ilo ”lapsenlapsensa” kohtaamisesta ja kiitospuheet ammattiaan piilottelevan entisen seksityöntekijän hääjuhlassa saavat herkkätuntoisen katsojan pyyhkäisemään silmäkulmaansa. Japanilainen kohteliaisuuskoodi alleviivaa asiakkaan ja palveluntuottajan suhdetta. Muodollisuus tai siitä luopuminen kuuluvat rooliin.
Mikäli katsoja pohtii, missä isät oikein ovat, löytyy vastaus japanilaisen työkulttuurin synkistä kerroksista. Työpäivät ovat äärimmäisen pitkiä, eikä valtavan laajalle alueelle levittäytyneen kaupungin useita tunteja päivästä nielevät työmatkat helpota isien osallistumista perheen arkeen. Poissaolevien isien side lapsiin jää usein hennoksi. Sakamoto kertookin tarinaa pääasiassa naisten kautta. Ohjaaja lopettaa elokuvansa Tomokon, Sakuran ja Nanakon satunnaiseen kohtaamiseen Uenon puistossa. Kirsikkapuiden keväinen hurma muistuttaa, että elämä tarjoaa itse kullekin vain ohimeneviä onnen hetkiä. Mikä täydellinen päätös tarinoille yksinäisyydestä se onkaan. /Irene Wai Lwin Moe
Kino Tavast -sarja: Takehito Sakamoto, Vuokraperheet (Rentaru Famirii, Japani 2023) ti 1.4. klo 18.00 BioRex (sali 3). 1 h 47 min. K12. Vieraana levittäjä TabiCinen Petteri Uusitalo. Näytöksen jälkeen mahdollisuus osallistua keskusteluun. Liput Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen.
Kritiikki on julkaistu lyhyempänä Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 26.3.