Tehdäänpä heti alkuun selväksi: Puolalaisen Jan P. Matuszynskin ohjaama Minghun (2024), ”Kummitushäät”, ei nimestään huolimatta ole kauhuleffa. Minghun tarkoittaa naimattomana kuolleen nuoren hääseremoniaa, jossa vanhemmat perheenjäsenet etsivät tälle kumppanin tuonpuoleiseen. Kyseessä on ainakin 2000 vuotta vanha perinne. Sitä harjoitetaan Kiinassa ja eri puolilla kiinalaista kulttuuripiiriä mm. Singaporessa ja Hong Kongissa edelleen. Minghun-seremonian tavoitteena on muodostaa tuonpuoleisen peilimaailmaan perhe. Avioliiton solmiminen vainajien kesken liittää edesmenneet sukupolvien pitkään ketjuun. Perhe on kungfutselaisen maailmankuvan perusyksikkö, johon kuulumaton on tuuliajolla niin täällä kuin ikuisuudessakin.
Matuszynskin elokuva alkaa kiinalaisen uudenvuoden juhlatunnelmassa. Isä Jurek (Marcin Dorocinski) ja tytär Masia/Meixiu (keijukaismainen Natalia Bui) suunnittelevat illanviettoa. Katsoja ymmärtää, että joukosta puuttuu tärkeä henkilö, surusilmäisen Jurekin vaimo Lun. Syöpään jo vuosia sitten menehtynyt Lun esitellään asunnon jokaisesta huoneesta löytyvien seepianväristen valokuvien avulla. Kun Masian isoisä Ben (Daxing Zhang) soittaa Skotlannista, on elokuvan ydinjoukko selvillä. Ilta päättyy traagiseen onnettomuuteen. Masia kuolee ja Ben matkustaa lohduttoman Jurekin tueksi. Kaksi tyttärensä menettänyttä miestä seisoo romuttamon pihalla. Onnettomuusauton puristuminen kasaan metallinmurskaajassa alleviivaa surun musertaman sydämen särkymistä.
Elokuvan hiljaisuus, murretut värit ja kameran viipyilevä liike kuvaavat toimintakyvyttömäksi lannistuneen Jurekin mielialaa. Suru ikään kuin tukahduttaa äänet ja musiikin, joka löytää tiensä kuuluville vain satunnaisesti. Peileissä toistuvat kuvajaiset ovat tekijöiden kumarrus kiinalaisten idealle tuonpuoleisesta. Tarmokas isoisä Ben ei jää tuleen makaamaan. Alkaa erikoinen projekti, jossa Jurekia ruumishuoneelta toiselle raahaava Ben etsii tyttärentyttärelleen kuollutta aviopuolisoa. Sulhaskandidaattien surevien omaisten haastattelut ja ihmiskauppiaan tapaaminen tuovat elokuvaan koomisen elementin. Ratkaisun avaimet löytyvät lopulta yllättävän läheltä, kun Masian salaisuus paljastuu. Kyllä, Mínghun on elokuva surusta, yksin jäämisestä mutta myös lohdusta. Juuri synkimmällä hetkellä syttyy pieni toiveikas valo. Ehkä peilimaailma on sittenkin totta.
En tiedä kuinka hyvin käsikirjoittaja Grzegorz Loszewski on perillä kiinalaisesta perinteestä, mutta Minghunissa hän onnistuu loistavasti yhdistämään eurooppalaisen epäluulon ja kiinalaisen uskomusjärjestelmän. Kummitushäiden järjestelyt, morsiusparin toivelahjojen valinta ja pohdinta onnen mahdollisuudesta ovat yleisinhimillisiä ja kulttuurierot ylittäviä. Loppujen lopuksihan kyse on kuoleman voittavasta rakkaudesta. /Irene Wai Lwin Moe
Kino Tavast -sarja / Puolan elokuvaviikko: Jan P. Matuszynski, Minghun (Puola 2024) ti 21.10. klo 18.00 BioRex (sali 3). 1 h 34 min. K16. Eng. tekstitys. DCP. Liput Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen.
Kritiikki on julkaistu lyhyempänä Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 15.10.2025.
