Ingmar Bergman tunnetaan erityisesti elokuvahistoriallisesti merkittävistä draamoistaan, joissa hän tarkasteli usein naishahmojen psykologiaa synkän prisman läpi. Varhaiskauden elokuvissaan hän sen sijaan saattoi kuvata elämää huumorin kautta. Niistä yksi menestyneimmistä oli Kesäyön hymyilyä (Sommarnattens leende), mustavalkoinen elokuva vuodelta 1955. Se voitti Cannes´ssa Runollisen huumorin palkinnon, ohjaajan tietämättä että se oli edes mukana kilpailussa. Bergman istui sanojensa mukaan vessassa lukemassa lehteä kun huomasi elokuvansa voittaneen palkinnon.
Kesäyön hymyilyä merkitsi Bergmanin välitöntä kansainvälistä läpimurtoa ja teki vahvan vaikutuksen mm. Woody Alleniin. Ohjaaja on kertonut, että sen jälkeen hänen ei koskaan tarvinnut neuvotella kenenkään kanssa elokuvistaan.
Kesäyön hymyilyä on saanut inspiraationsa Shakespearen näytelmästä A Midsummer Night’s Dream, mutta tällä kertaa ei olla tarunomaisessa maailmassa: miljöö on 1800-luvun lopun ruotsalainen maalaiskaupunki ja kartano. Samalla tavoin kuin esikuvassaan elokuvan juoni koostuu kuin karusellissa pyörivistä lemmentarinoista. Mustasukkaisuus ja omistushalu, eroottinen kaipaus ja sovinnaisuussäännöt pyörittävät ihmisiä, ja hengenlähtökin on muutaman kerran lähellä. Mukana on taikajuoma ja huoneesta toiseen liukuva sänky. Elokuva etenee saman vuorokauden aikana päivänvalosta kohti Pohjolan vaaleaa kesäyötä, jossa satakieli laulaa ja parisuhteet muotoutuvat uudelleen.
Kesäyön hymyilyn onnistunut tyylilaji on ironia, ja sen nokkela sanailu on kestänyt ihmeen hyvin aikaa. Elokuvan sarkasmit osuvat kohdalleen täydellisesti ajoitettuina. Bergman näyttää jo tässä varhaisessa vaiheessa mestarillisen kykynsä kuvata erityisesti naisten välisiä keskusteluita ja tilanteita. Naiset (Eva Dahlbeck, Ulla Jacobsson, Harriet Andersson) hallitsevat juonillaan hymyilevän kesäyön maailmaa ja miehet (keskeisessä roolissa Gunnar Björnstrand) tehdään aika usein naurunalaisiksi.
Kesäyö hymyilee elokuvassa kolmasti: ensimmäisen kerran keskiyön ja sarastuksen välillä niille jotka aidosti rakastavat, toisen kerran narreille, eksyneille ja epätoivoisille, ja kolmannen kerran auringon noustessa niille jotka ovat oppineet läksynsä ja silti haluavat rakastaa. /Anneli Jussila
KAVIn aluesarja: Ingmar Bergman, Kesäyön hymyilyä (Sommarnattens leende, Ruotsi 1955) ti 2.12. klo 18.00 BioRex (sali 4). 1 h 49 min. K12. Suom. tekstitys. KAVI 35 mm. Liput 8 € Kino Tavastin verkkokaupasta tai ovelta kortilla/käteisellä klo 17.45 alkaen.
Kritiikki on julkaistu Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 25.11.2025.