Peter Greenaway, Eisenstein in Guanajuato (2015). Alankomaat/Meksiko/Suomi/ Belgia/Ranska. Rooleissa Elmer Bäck, Luis Alberti. K16. 105 min.
”Cinema is Dead, Long Live the Cinema”, julistaa brittiläinen elokuvaohjaaja Peter Greenaway (74) elokuvataiteen tulevaisuudesta YouTubestakin löytyvissä seminaareissaan.
Satikutia saavat käytönnössä kaikki elokuvataiteen klassiset uranuurtajat – etenkin elokuvan tarinallisuus mietityttää Greenawayta.
Elokuvat eivät ole elokuvia, vaan kuviksi muutettua kirjallisuutta.
Substanssia Greenawaylta löytyy; ohjaajalegendan uran ensimmäitset lyhytelokuvat näkivät valkokankaan jo 60-luvun alkupuolella. Sen jälkeen mainetta on kiirinyt lukuisista pitkistä elokuvista. Ehkä tunnetuin Greenewayn kokopitkä ohjaus, Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (The Cook, the Thief, His Wife & Her Lover, 1989) kohahdutti tabuja rikkovilla teemoillaan; elokuvassa käsitellään muun muassa kannibalismia. Erotiikkakin on ajalleen epätyypillisessä muodossa, elettiinhän tosiaankin aikaa ennen von Trierin Nymphomaniacia tai Gaspar Noen Lovea.
Uusimmassa elokuvassaan Eisenstein in Guanajuato Greenaway kumartaa Neuvostoliitto-ohjaaja Sergei Eisensteinin suuntaan. Mistään pateettisesta isähahmopurkauksesta ei kuitenkaan ole kyse. Niin kuin kaikilla elokuvillaan, Greeneway haluaa uusimmalla elokuvallaankin ottaa kantaa elokuvantekoon sinänsä. Hänen elokuvansa sisältävät puheenvuoron elokuvataiteen estetiikasta.
Ne implikoivat hänen sen hetkisen taideteoriaansa.
Ja mikä teoria se onkaan… Greenaway siirtyi elokuvan tekoon, vaikka alun perin halusi tulla taidemaalariksi. Kun tämä ei onnistunut, hän siirsi kuvataiteen elokuvaan. Vanha kunnon ”Fine Art” hollantilaisine ja italialaisine suuruuksineen kosketti 8. vapaata taidetta kuin Michelangelon maalauksessa Sikstuksen kappelissa: Greenawayn elokuvat ovat syntyneet tämän kosketuksen kipinästä.
Kuten aiemmissa Greenawayn elokuvissa myös Eisensteinissa korostuu ylellinen visuaalisuus. Arkkitehdin vatsassa Rooman arkkitehtuuri herää eloon, Eisensteinissa kohtaavat Meksikon eteläinen taivas, seksi ja kuolema. Elokuva vyöryy kuva kuvalta kuin taidenäyttely, jota ei voi olla katsomatta. Välillä rytmiä rikotaan tyylikkäin keinoin: tarkkaan näyttämölle asetetut lavasteet liukenevat päähenkilön veijarimaiseen puheensorinaan ja hyppelyyn, välillä kamera pyörii ja tempaisee hallitut muodot mukaansa.
Musiikin rooli jäi ainakin itselleni väheisemmäksi kuin esimerkiksi hovisäveltäjä Michael Nymanin säestämässä ”Drowning by Number” -elokuvassa, jota on vaikea kuvitella ilman Nymanin upeaa hornan toitottelua.
Sitten suomalaisia eniten kiinnostava osuus – Elmer Bäck (34).
Ensimmäinen ajatus liittyen Bäckiin on tietysti hiljainen kiitos. On vaikea kuvitella, että Eisentein in Guanajuato olisi saanut moista huomiota ilman suomalaispääosan esittäjää. Joskin huomio oli silti vähäinen, harmi kyllä, olihan kyseessä paljon merkittävämpi tapaus kuin esimerkiksi Samuli Edelmannin ja Tom Cruisen ystävyys.
Fyysisenä näyttelijänä Bäck osuu Eisensteinin rooliin mainiosti. Teatteritausta näkyy, ja siitä on vain ja ainostaan etua. Bäckin esittämä hahmo on elävä, uskottava ja erittäin liikuttava. Puhemaneerit ovat harkittuja, Venäjän aksentti kuulostaa uskottavalta.
Rohkean roolin kuvittelisi poikivan Bäckille lisää töitä kunnianhimoisissa projekteissa. Myös Bäckin vastanäyttelijästä Luis Albertista (34) saadaan kaikki irti.
Onnistuuko Greenaway siis agendassaan?
Mielestäni onnistuu. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan Greenaway elokuviaan lähtee ohjaamaan. Toivottavasti ei liian kummalliseen ja fanaattiseen: Greenaway nimittäin, halusipa tai ei, on myös oivallinen tarinankertoja. Hänen elokuvissaan on kaikessa paljaudessaan syvää ihmisyyden ymmärrystä sekä huumoria, johon vain hyvin harva elokuva missään yhteydessä pystyy.