Magnus von Horn, The Here After/Efterskalv (Ruotsi 2015) 100 min, K16, tekstityskieli englanti. Kuukauden pohjoismainen elokuva 2016 syksyllä.
Seitsemäntoistavuotias John palaa nuorisovankilasta kotikyläänsä aloittaakseen uuden elämän. Kaikki ei kuitenkaan suju Johnin toivomalla tavalla vaan nuorukaisen lisäksi niin perhe kuin koko kyläyhteisö joutuvat puntaroimaan arvojaan, asenteitaan ja toimintaansa. Yksilön tarina peilautuu myös yhteiskuntakriittiseksi kannanotoksi kuten esimerkiksi Lucas Moodyssonilla tai Roy Anderssonilla.
Elokuvassa päristellään näennäisesti uinuvan maaseudun sorateillä kimeäsointisella moponkuvatuksella. Ohjaaja Magnus von Horn on valinnut perinteisen ja toimivan tavan ilmentää mopoajelulla nuorukaisen identiteettiä ja tuntemuksia. John ajaa pois tuskaansa ja umpikujaansa, ja pärinäkin on mollivoittoista tai aggressiivista päin vastoin kuin esimerkiksi Roy Anderssonin Eräässä rakkaustarinassa, missä yöllinen mopojen valontuike ilmentää vapautta ja villiä matkaa kohti aikuisuutta.
The Here After -elokuvan käsikirjoitus on saanut innoituksensa käräjäoikeuden pöytäkirjoista: 15-vuotias poika murhasi tyttöystävänsä, koska tämä oli lakannut rakastamasta häntä. Tekoon syyllistynyt poika ei vaikuttanut psykopaatilta eikä hirviöltä, ja siksi tapaus alkoi kiinnostaa myös ohjaaja-käsikirjoittaja Magnus von Hornia, joka jo aiemmissakin dokumenteissaan ja elokuvissaan oli käsitellyt väkivaltaa tavalla tai toisella.
Elokuvan ruotsinkielinen nimi Efterskalv merkitsee käännettynä jälkijäristystä. Sellaisesta onkin kyse monessa mielessä. Psykologisesti terävän The Here After -elokuvan pääroolissa on pahuus ja pelko. Tarinan henkilöt eivät ole kategorisoitavissa ”hyviksiin” tai ”pahiksiin” eivätkä he ole täydellisiä. He toimivat tilanteesta riippuen tunteidensa varassa. Äkkinäiseen murhaan syyllistynyt John esimerkiksi osoittaa äärimmäistä itsehillintää kavereiden yrittäessä tahallaan ärsyttää häntä.
Pahuus ei ole ainut rikollista määrittävä ominaisuus, vaan hänet nähdään eräänlaisena yhteisön tai oppimiensa toimintatapojen uhrina. Katsojassa herää ymmärrystä ja jopa sympatiaa murhaajaa kohtaan. Vaikka henkilön tekoa ei voikaan hyväksyä, tuntuu kuitenkin väärältä, että nuori mies ei saa anteeksi rikostaan, vaikka on kärsinyt vankilatuomionsa. Kuka onkaan pahin meistä kaikista? Olemmeko juuri me itse kukin huomaamattamme tai vahingossa kuitenkin kaikkein ennakkoluuloisimpia, pahimpia?
John kantaa myös sukunsa miespolvien traumoja harteillaan. On isoisä, isä ja pikkuveli, mutta ei yhtään vaimoa, äitiä tai isoäitiä ja isä onnistuu karkottamaan pois myös maahanmuuttajataustaisen tyttöystävän. Vaikka äitiä ei elokuvassa edes mainita, hänen puuttumisensa tulee sitä näkyvämmäksi mitä lähemmäksi loppua tarina etenee.
The Here After on 32-vuotiaan Von Hornin ensimmäinen pitkä elokuva. Hän on opiskellut Puolassa maineikkaassa Lodzin elokuvakoulussa, missä oppinsa ovat hankkineet myös Roman Polanski, Krzysztof Kieslowski ja Andrzej Wajda. Puolalaiset opit voivat näkyä myös samantapaisessa lopussa kuin Pawel Pawlikowskin Idassa. Päähenkilön edessä on tie, mahdollisuus, ja ratkaisu, jonka kuvittelu jätetään katsojan harkintaan.
Pääroolia 17-vuotiasta Johnia näyttelee musiikin alalla suosionsa hankkinut teini-idoli Ulrik Munther, jonka vähäeleinen jurottava John on uskottava maalaispoika – täydellinen vastakohta Muntherin valoisalle muusikonluonteelle.
Elokuva sai viime vuonna Ruotsin Guldbagge-gaalassa parhaan filmin ja ohjauksen palkinnot. Lisäksi isää näytellyt Mats Blomgren palkittiin parhaasta miessivuroolista. Elokuva on nähty myös Cannes´n festivaaleilla ja se kisaa Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnosta muun muassa Juho Kuosmasen Hymyilevän miehen kanssa. /Ulappa