Tutkittu juttu: Porukalla kuvaaminen kasvattaa yhteistyöhön

Koulussa elokuvaaminen on edelleen harvinaisempaa kuin elokuvien katsominen. Vuonna 2009 toteutetussa Koulukinon kyselytutkimuksessa 73 % opettajista ilmaisi katsovansa elokuvia oppilaidensa kanssa, mutta elokuvien tekeminen oli harvinaista. Havaintojen ja haastattelujen perusteella tilanne ei ole vielä radikaalisti muuttunut.

Koulukinolla on käynnissä opettajankoulutuslaitoksissa Opettajien koulutukseen liittyvä Laudatur-hanke. Myös opetushallituksen tukeman Kaikki kuvaa EDU-verkkotutoriaalin avulla pyritään alentamaan opettajien kynnystä tarttua videoiden käyttöön opetuksessa.

Hämeenlinnalainen Riihimäen Lasitehtaan koulussa opettava luokanopettaja ja taiteen maisteri Eero Kortelahti on tutkinut lasten omaehtoista videokuvaamista Aalto-yliopiston opinnäytetyössään Mä kuvaan sen takia, koska se on hauskaa (2015). Hän uskoo, että harrastustoiminnasta saatuja tietoja voidaan soveltaa myös kouluopetukseen. Videot ovat oleellinen osa lasten ja nuorten maailmaa koulun ulkopuolella. Niinpä niiden ottaminen mukaan opetukseen on perusteltua.

Pikaelokuvia vertaistuella

Kortelahden mielestä ei tarvita kalliita ohjelmia eikä opettajan tarvitse osata kaikkea. Oppilaiden joukossa on todennäköisesti joku kuvaamistaidoissa toisia pidemmälle ehtinyt, joka osaa neuvoa muita. Kortelahti siis kannustaa opettajia luottamaan oppilaisiin ja näiden itsenäiseen tiedonjanoon.

Hänen mielestään vapaat tehtävät – kuten ilmiöiden tutkiminen – motivoivat rajattua pakkopullaa paremmin. Myös tekijäryhmien muodostaminen saisi olla vapaata, koska kavereiden kanssa tekemisestä syntyy positiivisia elämyksiä.

Kortelahti suosittelee aloittelijoille legoanimaatioiden tekemistä. Säästyy aikaa, kun animointimateriaalia ei tarvitse itse tuottaa. Legopalikat on helppo kiinnittää toisiinsa eivätkä ne kaatuile, mikä on usein ongelmana itse askarrelluissa hahmoissa. Kuvaaminen etenee sitten sujuvasti eikä kukaan tuskastu.

Legot voivat myös innostaa kuvaamaan, kuten Emma kertoo Kortelahden tutkimuksessa: Me tehtiin joskus kolmosel tai nelosel koulus joku Lego-juttu, sit innostuttii siit mun kaverin kaa ja sit ruvettiin tekemään niitä…(Kortelahti 2015, 58, tiivistetty lainaus).

Pienimmät alakoululaiset haluavat saada kuvauksensa nopeasti valmiiksi ja katsottavaksi. Vaikka heillä olisikin leikkaamiseen sopivia sovelluksia ja ohjelmia, he eivät käytä niitä, vaan leikkaavat otokset jo kuvausvaiheessa pause-napilla. Lapsitekijät mieltävät tuotoksensa suhteellisen kertakäyttöisiksi, joten niiden viimeistelyyn ei kuluteta aikaa. (Kortelahti 2015, 53.)

Kortelahti suosittelee kouluihin nopeaa elokuvanteon menetelmää, jonka on alunperin ideoinut elokuvaohjaaja Kaija Juurikkala. Taikalamppu-nimellä tunnettu metodi toimii seuraavasti: Oppilaat jakautuvat pieniin ryhmiin ideoimaan elokuvan rungon, sen jälkeen valitsevat elokuvan kuvauspaikat, suunnittelevat ryhmän jäsenten roolit ja tilanteen. Lopuksi vielä kuvataan kohtaukset tapahtumisjärjestyksessä. Näin toimien kolmessa tunnissa saadaan aikaan valmis elokuva. (Juurikkala 1999, 12-17.)

Vinkkejä nuorilta harrastajilta

Kortelahden mielestä opettajan ei tarvitse erikseen opettaa kuvauslaitteiden käyttöä eikä kuvaustekniikoita vaan ne opitaan ryhmässä kuvausharjoitusten sivutuotteena ikään kuin itsestään. On annettava vapaat kädet, mahdollistettava hauskanpito ja löytämisen riemu. Veera kertoo keksimisen ilosta seuraavasti: Mä itte vaan tutkin noita.. aluks se on aika helppoo, ku vaa laittaa kameran käyntii ja kuvaa ja pois käynnist ja sillee, mut sit se on vaa kehittyny…” (Kortelahti 2015, 56, tiivistetty lainaus)

Kortelahden mukaan opettajan täytyisi kuitenkin ohjeistaa oppilaat esimerkiksi hyvien verkko-oppimateriaalien pariin. Myös opetusryhmässä olevan tietotaidon valjastaminen koko ryhmän avuksi olisi Kortelahden mukaan hyödyllistä. Mestarioppilaat, jotka ovat itsenäisesti onnistuneet kehittämään taitojaan, neuvoisivat kisällejä. Kortelahden haastattelema Masi ilmaisi asian näin: Aika usein opettajat päättää ryhmät, mutta se on ihan hyvä myös, ettei me olla samassa, ku me ollaan ne, jokka osaa tehä, ni sitte voi kertoo muille (Kortelahti 2015, 57, tiivistetty lainaus).

Mediatietotaidon siirtymistä ilman opettajan välikätenä toimimista on pohtinut myös mediatutkija Reijo Kupiainen (Kupiainen 2013, 37 – 46). Ryhmässä olevan tietotaidon jakaminen jäsenten kesken avaakin oppimiskulttuurille uusia mielenkiintoisia näköaloja.

Kortelahden tutkimuksen perusteella lasten videoiden pääroolissa ovat omien harrastusten lisäksi roolileikit. Eniten matkitaan itse nähtyjä videoita, tv-ohjelmia tai elokuvia. Kuvausidea voi saada alkunsa myös rekvisiitasta tai kuvauspaikasta, ja vaikka fiktiiviset tuotokset ovat suosittuja, dokumentoidaan myös tosielämää. (Kortelahti 2015, 41 – 42.)

Vapaa-aikana suosittuja lajityyppejä voisi hyödyntää myös opetuksessa. Alakouluikäisten lasten kuvaamisharrastus on nyt varsin monimuotoista. Vanhojen 1980- ja 1990-luvulta periytyvien lajityyppien kuten näyteltyjen elokuvien, sketsien, mainosten, musiikki- ja trikkivideoiden sekä liikuntaa ja urheilua dokumentoivien videoiden lisäksi mukaan on tullut uusia lajityyppejä kuten Youtube-videoita, vlogeja sekä peli- ja temppuvideoita.

Kaikkea kuvattua ei kuitenkaan ladata verkkopalveluihin vaan katsellaan vain pienissä piireissä. My day -tuotoksiakin kuvataan ainoastaan itseä tai pientä piiriä varten eikä julkaistavaksi.

Kuvaamisharrastuksesta yhteistä iloa ja hyötyä

Kortelahden tutkimuksessa haastatellut nuoret pitivät kuvaamista mielekkäänä sosiaalisena toimintana. He halusivat esitellä taitojaan muille ja kehittyä kuvaajina. Osalla oli tähtäimessä myös elokuva-alan ammatti. Digitaalitekniikka onkin helpottanut ja halventanut elokuvaharrastusta. Otosten tallentaminen on vaivatonta ja kuvaaminen sekä julkaiseminen entistä arkipäiväisempää toimintaa. (Kortelahti 2015, 38 – 39.)

Lasten kuvaamisharrastuksen syitä on kartoitettu myös Lasten ja nuorten mediatuottamista käsittelevässä tutkimuksessa vuonna 2013 ja saatu selville, että lapset kuvasivat kännykällä esimerkiksi ihailemiaan asioita tai asioita, joista haaveilivat. He halusivat kuvata myös todistusaineistoa muille siitä mitä on nähty, koettu tai omistettu. Kamera vangitsi muistot ja talletti muistiinpanot. Jostain aihepiiristä saatettiin kerätä materiaalia systemaattisesti tai tehdä muita varten opetusvideoita. Kuvattiin myös hauskuutukseksi ja muokattiin teoksia entistä hienommiksi tai matkittiin muita ja kokeiltiin uusia kuvaustekniikoita. (Sintonen & al. 2013, 46 – 47.)

Kamera muistin tukena ja tutkivan oppimisen dokumentoijana kuullostaa mainiolta varmaan myös muistiinpanojen kirjoittamiseen kyllästyneestä koululaisesta. Kortelahden tutkimuksessa Juuso kiteyttää uuden tekniikan apuja oivallisesti: Musta ois kiva, että koulussa tehtäs videoita jostain aiheista ja sitte ne näytettäs muille. Ne oppis sitä kautta, ettei tehdä sellatteita.. mikskä niitä sanotaan.. julisteita, jossa lukee sitte kaikki tieto (Kortelahti 2015, 57, tiivistetty lainaus).

Lähteet

Juurikkala, Kaija. 1999. Turhat rimat pois elokuvanteosta koulussa teoksessa. Oppiminen on opettamista tärkeämpää. Teoksessa Matti Välimäki (toim.) Elävästi kuvaa : kokemuksia lasten ja nuorten elokuvaopetuksesta. Helsinki: Elokuva- ja televisiokasvatuksen keskus ry, s. 12 – 17.

Kortelahti, Eero. 2015. Mä kuvaan sen takia, koska se on hauskaa. Kuvataidekasvatuksen maisteriohjelman muuntokoulutuksen opinnäytetyö. Aalto-yliopisto.

Kortelahti, Eero. 2016. Sähköpostihaastattelu 28.2.2016.

Kupiainen, Reijo. 2013. Dissolving the School Space: young people’s media production in and outside of school. Policy Futures in Education 11: 1, 37 – 46.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Luettu 1.3.2016 osoitteesta http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus

Sintonen, Sara & Fornaro, Salla & Kauppinen, Tuomas & Noroviita, Olli. 2013. Lapset mediantuottajina. 8–11-vuotiaiden suomalaislasten kännykkäkuvaaminen ja heijastumia mediakasvatukseen. Helsinki : Pelastakaa Lapset ry & Helsingin yliopisto & Aalto-yliopisto. PDF. Luettu 1.3.2013 <http://pelastakaalapset-fi-bin.directo.fi/@Bin/8701dcbb84d67575409593d3c64fa8e0/1456854644/application/pdf/1346724/LapsetMediatuottajina_2013.pdf>