Eletään tapaninpäivää. Viime keskiviikosta ja vuoden 2016 lyhytelokuvapäivästä on jo kulunut tovi. Sallittakoon silti hetki muisteluille, mieleenpainuneille muistoille.
Hämeenlinnan Kumppanuustalon lyhytelokuvatapahtuman elokuvista osa puhutteli
a) joko kauniilla kuvakielellään (kuten Niina Suomisen Breaking Up Is Hard to Do ja Azar Saiyarin mainosmateriaaleista koottu Priimus Tempus) tai
b) hienoilla teknisillä ratkaisuillaan (kuten Dave Bergin Barbieworld Experience Part I, Katariina Lillqvistin Baby Box tai Janne Reinikaisen ja Iddo Soskolnen Tuolla puolen/Reunion.
Osa vaikutti asenteellaan ja sanomallaan (kuten Iris Olssonin Lasikatto ja Kimmo Taavilan Todella kiihottavaa).
Pääosa näytöksessä nähdyistä lyhytelokuvista esitteli kotimaista osaamista. Ohjelmassa oli sekä videotaidetta että komedioita ja kansainvälisesti palkittuja teoksia. Useat elokuvat käsittelivät suhdettamme tavaroihin, esineisiin ja kulutukseen.
Kameran läpi nähtynä pienestä ja vähäpätöisestäkin kasvoi suurta ja merkittävää sen tarkentuessa linssin läpi. Kuva ja ääni lumosivat yksinkertaisella ja pelkistetyllä kauneudella, kuvailmaisun alkuvoimalla ja riisutuillla esille kaivetuilla ajatuksilla. Kotimainen komediakimara tosin kiusoitteli vain vähän hymyä huulille eikä saanut pyrskähtelemään hervottomasti.
Sanotaan, että lyhytelokuva on nuorten laji ja että useat ohjaajat aloittavat nimenomaan lyhyillä. Lyhytelokuva vaatii kuitenkin tekijältään paljon, esimerkiksi ajallista tiivistämistä.
Käsikirjoitukseenkin täytyy panostaa. Peräkkäisten kuvien merkitys korostuu. Lyhytelokuvaa ja vallankin videotaidetta voisi verrata runoon, joka myös toimii ainutkertaisillla kielikuvilla mahdollisimman tiiviisti. Rakenteensa puolesta osaa lyhytelokuvista voisi puolestaan verrata novelliin, jossa käännekohdat rakentavat kaaren.
Mainiota lyhytelokuvapäivän tapahtumaa on järjestetty Suomessa jo kolme kertaa aiemminkin, mutta paikallinen elokuvan ystävien yhdistys Kino Tavast oli vasta nyt organisoimassa näytöksiä Hämeenlinnaan. Myös kouluissa järjestettiin näytöksiä.
Koko valtakunnassa tapahtuma onnistui ennätyksellisesti. Noin 40 paikkakunnalla järjestettiin yli 70 näytöstä. Osallistuminen näin jälkikäteenkään ei ole mahdotonta, sillä lyhytelokuvapäiväsovelluksen voi vielä ladata tapahtuman kotisivulta tai katsoa Yle Areenasta siellä nähtyjä lyhytelokuvia.
Miksikäs siis ei. Ja sitten voi mielessään jo suunnata Tampereen kansainvälisille lyhytelokuvajuhlille kevään korvalla. /Ulappa