James Ponsoldt, The Circle (2017). Ensi-ilta 7.7. K12. 100 min. Pääosissa Tom Hanks, Emma Watson, Karen Gillan.
Elokuvan The Circle (2017) lähtökohdat ja teemat ovat kutkuttelevia. Nuori Mae Holland (Emma Watson) saa ystävänsä avustamana mahdollisuuden päästä tavoiteltuun teknologiajättiin työhaastatteluun. The Circle -yhtiö on tunnettu suosituista nettipalvelustaan sekä karismaattisesta johtajastaan Eamon Baileysta (Tom Hanks) – jonkinlaisesta Elon Muskin, Mark Zuckenbergin ja Steven Jobsin synteesistä.
Työpaikka aukeaa, ja “macaroni and cheese” -tyylisestä työväen perheestä ponnistava Mae on arvatenkin innoissaan – kuten ovat hänen sympatiaa herättävät vanhempansakin.
Spekulatiivisella fiktiollaan leikittelevä elokuva tuo kovasti mieleen Netflix-sarjan Black Mirrorin. Suoratoistojätti onkin puskenut isoksi tekijäksi myös elokuvillaan, joista esim. Okja (2017) on kiilannut jopa Cannesin kovatasoisiin kilpasarjoihin. Hieno elokuva Okja toki onkin.
The Circle ei ole.
Elokuvan juonta voi verrata työpaikkalenkkeilijään, joka yrittää kävellä juoksumatolla töihin. Maisema ei vaihdu, päämäärä ei lähesty. Uhkakuvia kyllä selitetään, mutta tuntuu siltä, että käsikirjoittajat eivät ole vaivautuneet tekemään elokuvaa ideoidensa ympärille. Katsojan omaa ajattelukykyä ei juurikaan arvosteta, omia “visioita” sitäkin enemmän. Lupaavatkin alut kuihtuvat sekaavaan temaattisen ylitarjontaan, jossa voitaikinan ohuet henkilöhahmot tapailevat satiirin logiikkaa. Dialogit ovat satiiriin pyrkiessään kiusallisia, väkinäisiä ja kunnianhimottomia. Varsinaisen konflitkin kehittely jää sumeaksi, ja juuri kun katsoja rapistelee (haukotellen) viimeisiä popcornejaan, ollaankin viimeisessä kohtauksessa, joka “sitoo” elokuvan ensimmäiseen kohtaukseen.
Näin, jälleen kerran, suuren budejtin elokuva on varastanut pahaa-aavistamattomalta katsojalta lähes kaksi tuntia elämästä. Ja kun hän kaivaa kielellään viimeistet popcorn -jyvät hampaidensa välistä astuessaan ulos teatterin hämärästä, on elokuva jo kadonnut mielestä.
Sääli. Elokuvasta olisi huolellisemmalla otteella voinut saada hyvänkin nykymenon satiirin. Etenkin päähenkilön elämän jakaminen koko maailmalle puhuttanee monellakin tavalla. Toisaalta läpinäkyvyyden ja valvonnan teema – sinänsä jo paljon käytetty — on tapetilla kuumassa polittiisessa keskustelussa.
Elokuvan pohjana on käytetty Dave Eggersin romaania. En ole lukenut kyseistä kirjailijaa, mutta suosittelen kernaasti paneutumista mieluummin tekstiin kuin tähän elokuvaan. On vaikea käsittää, miten elokuva olisi tuonut lisäarvoa kirjalle. Onneksi The Circle -elokuvan temaattisesta horisontista voidaan varmasti odottaa kunnianhimoisempiakin projekteja. Jos aiheen spekulatiivinen horisontti kiinnostaa, voi esimerkiksi tutustua tyylikkääseen Markku Soikkelin kirjoittamaan romaaniin “Läpinäkyvä kuolema” (2014). Tarttuisiko joku suomalainen ohjaaja Soikkelin romaaniin? Menisin katsomaan, opintolainalla.
– Joel Ritala