Aku Louhimies, Tuntematon sotilas 2017. Ensi-ilta 27.10. K16.
Tuskin mistään suomalaisesta elokuvasta on poristu niin paljon kuin uudesta Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan tulkinnasta. Media seurasi elokuvan tekovaiheita, välitti tietoja Aku Hirviniemen loppuunpalamisesta ja kävi filmaamassa ulkona hytisevää näyttelijäporukkaa. Perusteltuahan se olikin: ison budjettiluokan elokuvassa ovat olleet veronmaksajatkin mukana.
Huolimatta siitä ajatteleeko kansaa “fiktiivisenä narratiivina” monimuotoisen kulttuurievoluution ristiaallokossa vai “todellisena” yhteisöllisen monokulttuurin pohjavireenä, koskettaa Tuntematon sotilas kaikkia suomea puhuvia ihmisiä. Eri heimokuntien miehet ovat kerääntyneet yhteen puolustamaan yhteistä vapautta, he puhuvat eri murtein ja ajattelevat kenties eri tavoin, mutta heillä kaikilla on yhteinen päämäärä. Ja tuon päämäärän eteen he joutuvat mahdottaman tilanteen eteen, josta voi selvitä parhaimmillaankin vain tappajana.
Louhimies on monessa yhteydessä todennut Väinö Linnan suulla, että haluaa riistää sodalta kunnian, mutta näyttää sotilaiden kunniallisuuden. Siinä tämä kolmen tunnin teurastus totisesti onnistuu. Sotilaat, hilpeimmätkin irvileuat, pelkäävät. Ennen kuin he tekevät rynnäkön, he sulkevat silmänsä ja toivoisivat olevansa kotona. Sotilaat, kansalliset heerokset, haluaisivat olla tavallisia miehiä, viljellä maata ja pitää lapsiaan sylissä. Mutta kun on sodittava niin on sodittava.
Lähes kaikissa yhteyksissä esitettyyn kysymykseen “miksi tehdä uusi Tuntematon?” on elokuvan nähtyään helppo vastata: Louhimiehen tuntematon on hyvin tehty elokuva. Se on visuaalisesti kaunis, dialogissaan uskollinen Linnan tekstille, ja hahmokuvauksessaan onnistunut, murteita myöten. Esiin nousee etenkin Eero Ahon koskettava roolisuoritus Rokkana. Muutenkin sodassa murtuneet mielet tuodaan lähemmäs katsojaa lähikuvin, ilmein ja elein.
Aika on ehtinyt arpeuttaa haavoja ja kehittää uutta teknologiaa, jolloin sota saadaan näyttämään todelliset kasvonsa. Suuren budjetin sotaelokuva ei kalpene kuvakielessään kansainvälisessä vertailussa. Koskemattoman luonnon korpilakeus raiskataan ihmisen hulluudella, eläinten ja hyönteisten viattomuus tallaantuu kasapanokset kädessä ryömivien sotilaiden alle. Lintujen laulu on muuttunut tykkien pauhunnaksi, savuavan metsikön läpi räpiköi valkoinen perhonen kuin rauhanlipun revennyt palanen…
Mutta ei uusi Tuntematon mitenkään erityisen rohkea elokuva ole. Ei siihen varmaan ole pyrittykään. Koko kansan näyttelijät koko kansan tarinassa Suomen juhlavuonna ei ole ehkä sitten oikea aika ja paikka rikkoja kaikkia rajoja. Sillä vaikka uusi Tuntematon kuvaakin sotaa ansiokkaasti, samaa äijäkulttia se jatkojalostaa niin kuin kaikki sotaelokuvat.
Seuraava Tuntematon sotilas tehdään sitten kokonaan naisen näkökulmasta. Siinä kuvattaisiin arkista touhuilua ja mikroilmeitä, koko sitä tunneskaalaa, jota sotaa pelkäävät tuntevat. Elokuvan budjetti olisi 1000 euroa eikä siinä tapahtuisi juuri mitään, ja sittenkin siinä tapahtuisi kaikki mitä sodassa tapahtuu.
Sota kun on muutakin kuin kärsivät miehet.
Joel Ritala