KAVI-sarjamme toisen naisohjaajan, tanskalaisen Lone Scherfigin romanttisessa ja sosiaalisesti tarkkanäköisessä draamassa An Education (Britannia–USA 2009) eletään vuotta 1961 Twickenhamissa Lontoon esikaupunkialueella. Svengaava vuosikymmen on jo täydessä vauhdissa, mutta 16 vuotta täyttävän koulutytön Jenny Mellorin (Carey Mulligan) päiviin kuuluu lähinnä oppitunteja ja kouluorkesterin harjoituksia. Hänen tavoitteenaan on päästä opiskelemaan kirjallisuutta Oxfordiin, mikäli sattuu olemaan onnekas. Hän loistaakin äidinkielessä Jane Eyrensä halliten, ja muita intohimoja ovat ranskan kieli ja chansonien kuunteleminen levysoittimella. Isä tosin pitää alakerrasta huutelullaan huolen, että viimeksi mainittu ei pääse häiriköimään koulutyötä, sillä latina tuottaa hankaluuksia.
Eräänä iltapäivänä kohtalo puuttuu peliin, kun kaatosateessa sellonsa ja nuottikansionsa kanssa kyytiä kotiin odottelevan Jennyn viereen pysähtyy auto. Seuraa koomisesti latautunut tilanne, kun hän antaa kyytiin soittimensa mutta jää kävelemään auton vierelle – edelleen sateessa. Kuskina oleva keski-ikäinen juutalaismies David Goldman (Peter Sarsgaard) saa kuitenkin voitettua sulavalla käytöksellään ja elämänkokemusta henkivillä nokkelilla sutkauksillaan Jennyn luottamuksen. Jenny on jo osoittautunut sanavalmiiksi sarkastiksi, joten kun he sattumalta kohtaavat uudestaan, tapahtumat alkavat edetä nopeasti. Jennyn vanhemmilla, ystävillä ja opettajilla riittää sulateltavaa, kun hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ottavat uuden, riskialttiin suunnan, joka vie hänet taidehuutokauppaan, klubeille, vinttikoirakisoihin ja aina kuvankauniiseen Pariisiin asti.
An Educationin maailmanvalloitukselle antoivat alkusysäyksen monien muiden indie-elokuvien tapaan Sundancen elokuvajuhlat. Menestys niin kriitikoiden, katsojien kuin palkinto-organisaatioidenkin keskuudessa poiki sille nopeaan tahtiin kymmeniä voittoja ja ehdokkuuksia, ja palkintokausi huipentui kolmeen Oscar-ehdokkuuteen (paras elokuva, naispääosa ja sovitettu käsikirjoitus). Jennystä muodostuikin Mulliganin kansainvälinen läpimurto, josta hän sai lisäksi mm. Golden Globe -ehdokkuuden ja voitti BAFTAn. Hänen näyttelijäntyössään limittyvät helmeilevä ilo, ovela huumori ja pikkuvanha vakavuus, eikä häntä suotta ole verrattu itseensä Audrey Hepburniin. Viime vuosina toinen toistaan seuranneet luonnenäyttelijän unelmaroolit (mm. elokuvissa The Great Gatsby, Suffragette ja Kaukana maailman menosta) puhuvat puolestaan. Sarsgaard vastaavasti tasapainoilee onnistuneesti ristiriitaisena hurmurina ja pitää katsojat varpaillaan sen suhteen, mitkä Davidin motiivit ovat.
Myös sivuosat on roolitettu kautta linjan erinomaisesti, ja etenkin Olivia Williams ja Emma Thompson ovat mieleenpainuvia Jennyn äidinkielen opettaja Miss Stubbsina ja rehtorina, jotka eivät ole pätkääkään innoissaan tämän romanssista juuri ennen päättökokeita. Alfred Molina ottaa kaiken irti aluksi takakireänä isänä, ja Rosamund Pike hykerryttää normaalista syvällisyydestään poiketen Davidin tarkoituksellisen pinnallisena ystävänä Heleninä.
Perustarinansa ohessa An Education tarjoilee kattavan läpileikkauksen 1960-luvun alun Britannian sosiaaliseen ja kulttuuriseen ilmapiiriin, ja populaarimusiikin suhteen se on varsinainen ”kuka kukin on”. Visuaalisesti kekseliäitä alkutekstejä tahdittava Floyd Cramerin ”On the Rebound” johdattaa suoraan ajankuvan ytimeen, ja tarinan edetessä musiikkipuolesta vastaavat mm. Juliette Gréco, Ray Charles ja Maurice Ravel. Soundtrack on koostettu ajatuksella, ja jokainen raita ja live-esitys tukee saumattomasti muun kerronnan kulkua. Myös Paul Englishbyn säveltämä alkuperäismusiikki ansaitsee osakseen kiitosta, sillä se tulkitsee Jennyn mielenmaiseman muutoksia hienovaraisen myötäelävästi ja Austen-filmatisointeja muistuttavaan maalailevaan tyyliin.
Tematiikka on kuin suoraan omasta ajastamme. Koulutuksen tärkeys ei katso vuosikymmentä, kuten ei myöskään vaikkapa kirjallisuuden, klassisen ja populaarimusiikin sekä taidemaalausten arvon ymmärtäminen. Sama pätee negatiivisiinkin ilmiöihin: Suvaitsevaisuus jotain muuta kuin omaa etnistä tai uskonnollista taustaa edustavia ihmisiä kohtaan on sekä Britanniassa että Suomessa rakoillut viime vuosina osaltaan maahanmuuton rajoittamiseen tähtäävän retoriikan lietsomana. Kylmä sotakin tuntuu palanneen politiikan kielioppiin. Entäpä sitten se seikka, että rakkaussuhteen toisena osapuolena on alaikäinen… An Education tuo kaiken tämän osaksi juontaan vaivattomasti, vailla tarvetta alleviivaamiseen, ja luottaa suositun kirjailijan Nick Hornbyn kynäilemän, Lynn Barberin muistelmiin perustuvan kasvutarinan voimaan. Se tuntuukin kehottavan elämään hetkessä mutta samalla pitämään kiinni haaveista.
An Education on todellinen yllättäjä genressään, sillä se onnistuu tuomaan ikiaikaiseen asetelmaansa kosolti tuoreutta ja samalla tempaamaan katsojan mukaansa 1960-luvun sykkeeseen. Syvästi henkilökohtainen, intiimi tarina kohtaa yhteiskunnallisten murrosten sävyttämän todellisuuden, jolloin vanhakantaisempi ajattelu ja nuoruuden kapinallinenkin intomielisyys ottavat mittaa toisistaan. Pieni suuri elokuva, jossa kaikki tapahtuu Jennyn näkökulman ansiosta kuin ensimmäistä kertaa. /Taneli Hiltunen
Kritiikki on julkaistu lyhempänä versiona Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa 14.9.
Lone Scherfig: AN EDUCATION, Britannia 2009 • Carey Mulligan, Peter Sarsgaard, Olivia Williams, Alfred Molina, Rosamund Pike • KAVI 35 mm • suom. tekstit/svensk text • S • 96 min.
Liput (6 €) näytöspäivänä 17.9. käteisellä 17.30 – 18.00 Bio Rexin aulasta Kino Tavast ry:n lipunmyyntipisteestä tai Kino Tavast ry:n verkkokaupasta.
Näytöksen jälkeen on mahdollista jäädä keskustelemaan elokuvasta ja sen teemoista kriitikko Taneli Hiltusen johdolla.