Mihail Kalatozovin elokuva Kurjet lentävät (1957) alkaa Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon. Sota, joka erottaa Veronikan (Tatjana Samoilova) ja Boriksen (Aleksei Batalov), piirtyy tässä tarinassa katsojalle ennen kaikkea Veronikan ja kotirintaman kokemusten kautta: vapaaehtoiset sotilaat saatetaan suureen isänmaalliseen sotaan, rakennuksia pommitetaan, sotasairaalassa hoidetaan haavoittuneita ja rintamalta odotetaan elonmerkkejä. Vaikka taisteluista nähdään vain pieni otos, sota on elimellisesti läsnä.
Kurjet lentävät on sotamiljööstä huolimatta kuitenkin ennen kaikkea tarina uskollisesta rakkaudesta ja toivosta, joka ylläpitää elämää raskaimpinakin aikoina. Vaikka tarina kerrotaan yhden nimenomaisen Veronikan äänellä, se on silti tuhansien ja tuhansien eri puolilla maailmaa asuvien naisten universaali ja ajaton tarina.
Elokuva on saanut kiitosta erityisesti taianomaisesta kuvauksessa käytetystä kamera-ajosta, jonka tekniikkaa kuvaaja Sergei Urusevski oli oppinut toimiessaan sotakuvaajana. Reiluun puoleentoista tuntiin mahtuukin upeasti ja energisesti kuvattuja kohtauksia väentungoksesta asemalta, torilta, kadulta ja metsästä. Urusevskin ilmava kuvaus muuntui ohjaaja Kalatozovin käsissä vertauskuviksi ja kuvaketjuiksi, jotka ilmentävät myös henkilöiden sisimmän. Kurjet lentävät on erinomainen juuri tässä suhteessa, yksittäiset ja toisiinsa liitetyt kuvat kertovat yhdessä toista tarinaa kuin kertoisivat irrallisina. Sergei Eisensteinin montaasin perinne näkyy, mutta myös sen luova ja rohkea kehittely.
Neuvostoliitossa Kurjet lentävät aiheutti ilmestyessään suuren kohun. Se toi ensimmäistä kertaa puheeksi surun ja menettämisen tuskan, jota monissa venäläisperheissä oli koettu sodan seurauksena. Neuvosto-venäläinen arvomaailma ja patrioottinen isänmaallisuus joutui suurennuslasin alle. Kurjet lentävät esitteli kolikon kääntöpuolen ja tutki kollektiivin ja yksilön suhdetta, joka on edelleen ajankohtainen teema.
Elokuva sai myös kansainvälistä menestystä; se palkittiin Kultaisella Palmulla Cannes´ssa vuonna 1958. Francis Ford Coppola ja Martin Scorsese ovat nimenneet sen elokuvasuosikikseen. Itseoiketetusti se kuuluu 1000 maailman parhaan elokuvan listalle, omalla listallani parinkymmenen parhaan joukkoon.
Naispääroolissa balettitanssijaksi valmistunut Tatjana Samoilova on säteilevän kuvauksellinen. Elokuva teki hänestä tähden, joka myöhemminkin loisti Anna Kareninassa (1967). Miespääosan Aleksei Batalov oli valmistunut näyttelijäksi vuonna 1950 ja saanut jo suosiota aiemmista elokuvistaan (muun muassa Rautakourat, 1954).
Timo Miettinen kirjoitti kritiikissään Jeanne d’Arcin kuvauksellisista kasvoista. Kurjet lentävät -elokuvan Veronikan kasvojen lähikuvat ovat samaa sukua; niistä piirtyy läpi kaikki tunnetilojen vivahteet. Lopussa sanoja on vähän; pakahduttavan tulkinnan saa tehdä katsoja.
Kurjet lentävät -tarinalla on sama alku ja loppu: taivaalla lentävä kurkiaura, joka on antanut elokuvalle myös nimen. Lintu- ja lentämissymboli tarjoaa vapautta, mahdollisuuksia, toivoa. Kurjet lentävät sisältää jotain tavoittamatonta; siinä väite ”kaikki on mahdollista” on yhtä tosi kuin väite ”kaikki on mahdotonta”./Ulappa
Menetys ja muisto -elokuvaviikko: Mihail Kalatozov, Kurjet lentävät/Letjat zhuravli (Neuvostoliitto 1957). 95 min. K12. Perjantaina 22.11. klo 19.30 Museo Militarian elokuvasalissa. Vapaa pääsy. Elokuvan jälkeen mahdollisuus keskusteluun.
Kurjet lentävät -esitys järjestetään yhteistyössä Suomi-Venäjä-Seuran kanssa.
Menetys ja muisto -elokuvaviikon näytöksiin ja luennoille ei tarvitse ilmoittautua, mutta paikan voi halutessaan varata ennakkoon Museo Militarian asiakaspalvelusta: asiakaspalvelu(at)museomilitaria.fi tai puh. 040 450 7479.
Menetys ja muisto -elokuvaviikon koko ohjelma
Menetys ja muisto -elokuvaviikon ohjelman yleisluonnehdintaa
