Tommi Raution elokuva He jäivät (2017) on uniikki, odottamaton ja rajoja rikkova. Se on minimaalisella 12 000 €:n budjetilla kuvattu yhden miehen auteur-findie, jonka tenho perustuu suurelta osin kuvan ja musiikin yhteisvaikutukseen. Syvimmin koskettavia kohtia ovat Yrjö Jylhän ikonisten sotarunojen uudet lauletut tulkinnat.

Avointa kuvin kerrottua ja vailla dialogia olevaa poettista fiktiota ryhdittää rinnalla kulkeva dokumentti haastatteluineen. Tärkeimmät näkökulmat kuullaan fiktiossa kuvatun Matti Pusan lastenlapsilta sekä historian professori Maria Lähteenmäeltä. 

Rautio on rohjennut rikkoa lajityyppejä ja yhdistää fiktiota ja dokumenttia samaan teokseen. Dokumentaariset ja fiktiiviset ainekset tukevat toisiaan, painotus on kuitenkin fiktiivisen puolella.  Dokumenttiosuuksien taustoituksen kautta fiktio saa myös selkeät kiinnepisteet aikaan ja paikkaan. Pienestä tuotantobudjetista ja tuotantotiimistä huolimatta lopputulos on kiinnostava ja näkökulma tuore.

He jäivät  on Menetys ja muisto -elokuvaviikon elokuvista ainut, joka sijoittuu talvisodan aikaan. Kerronta alkaa jo sotaa edeltävistä Kannaksen linnoitustöistä ja päättyy Keljan taisteluun helmikuussa. Viljat ovat puimatta, mutta mies on kutsuttu linnoitustöihin ja ylimääräisiin harjoituksiin, jotka jatkuvat marraskuun viimeisen päivän jälkeen sodankäyntinä.  Nainen (hämeenlinnalaisille Roope Oleniuksen Kyrsyä-elokuvasta tuttu Saara Elina) hoitaa tilaa ja odottaa miestään lomalle. 

Taloudellisista syistä elokuvan näyttämöksi ei rakentunut Keljan taistelu rintamalla vaan Keljassa taistelleen Matti Toivo Puran vaimon näkökulma kotikulmilta. Samoin kuin Mika Kiiskisen Ainon myös Raution elokuvan perustarina ponnistaa voimansa rintamasotilaan autenttisista kirjeistä. Kiiskisen elokuva jäi ulkokohtaiseksi ja pinnalliseksi, mutta Rautio onnistuu rakentamaan kirjeiden ympärille tunteisiin vetoavan runollisen ja kuvakieltä hyödyntävän kokonaisuuden. Hideyuki Shiman musiikin säestämänä valkokangastapahtumat avaavat katsojalle ulottuvuuden omiin tai vanhempien ja isovanhempien muistoihin ja mielikuviin. 

New Yorkissa American Academy of Dramatic Artsissa elokuvaa opiskelleen Saara Elinan intensiteetillä tulkitsema päärooli on elokuvan kantava voima. Hänen esittämällään naisella on ilmeikkäät kasvot, niissä suru, ilo ja ikävä. Miehellä (Jan-Erik Mäkelä) vain etääntyvä hahmo, kaikkoava selkä, piilotetut kasvot.

Kuvauspaikkavalinnat Karjalan Sakkolassa, Käkisalmessa ja Keljassa ovat onnistuneet. Kauniit luontokuvat todistavat karjalaisten sieluun piirtynyttä kotiseuturakkautta ja ikuista kaipuuta menetettyyn. Karjalaistaustaisen Raution elokuvalla on myös ajankohtaisia ulottuvuuksia. Evakkokohtaloiden kautta on mahdollista ymmärtää myös muiden kotinsa ja juurensa menettäneiden vaikeutta aloittaa elämän rakentaminen uudelleen nollapisteestä. 

Hei jäivät on Hämeenlinnan ensi-ilta. Jäätävän runollinen teos on täynnä kylmää talvea, lunta, jäistä puron solinaa, menetyksen ja muistojen virvatulta. Eiköhän myös katsojan silmänurkka kostu jossain kohden./Ulappa

**************

Tommi Rautio, Hei jäivät (2017) Museo Militarian elokuvasali ke 20.11. klo 18.00. Vapaa pääsy.

Koko elokuvaviikon (18.-24.11.2019) ohjelma – elokuvat, luennot ja vierailijat – tapahtuman kotisivulta.

Näytöksiin ja luennoille ei tarvitse ilmoittautua, mutta paikan voi halutessaan varata ennakkoon Museo Militarian asiakaspalvelusta: asiakaspalvelu (at) museomilitaria.fi tai puh. 040 450 7479.